Eilen soitin isalleni Suomeen onnitellen hanta isanpaivana.Sita niin haluaisi olla siella juhlimassa,mutta naista juhlapaivista yhdessa on joutunut luopua....
Isa on erittain pirtea 75-vuotias "elakelainen",jonka tyotahtiin emme me nuoremmat vielakaan ylla.
Nama terveet ja nuorekkaat paivat jatkukoon viela kauan !!!
Puhelun jalkeen palasin muistoissani lapsuuteen ja yksi kivoista muistoista on nukkumiset piha-aitassa kesaisin.
Heti koulujen paatyttya muutin siskojeni kanssa aittaan nukkumaan aina koulujen alkuun asti.Valilla oli kylmaakin,mutta lampimien peittojen alla oli raikas ja hyva nukkua.
Tallella on viela vihko monen vuoden muistiinpanoja,johon kirjasimme joka yo,kuka siella nukkui ja monien ystavien nimet loytyvat vihosta.
Nimittain kaveripiirimme pojat keksivat aina valiin tulla meita pelottelemaan eika ollut yksi kerta,kun keskiyolla parahti aitan nurkalla ruohonleikkuri kayntiin.Siina heras jo isakin kotona ja pojat saivat jalat alleen....
Aitta oli sisustettu natiksi.Nyt se toimii lahinna varastona.
Olenkin houkutellut tyttojani kesalla nukkumaan aitassa ja kokemaan yhta mukavia kokemuksia aitassa nukkumisesta sateen ropistessa kattoon tai hiirien rapistellessa nurkissa.Eivat ole viela uskaltaneet!!!
Ihana aitta...kyllä lapset viellä sinne varmasti menevät nukkumaan...kunhan keräävät rohkeutta...:
VastaaPoistaIhania muistoja ja varmasti hauskoja ja jännittäviä nuo kesäyöt aitassa ;)
VastaaPoistaMoi!!
VastaaPoistaKyllä minäkin taisin muutaman yön nukkua teidän aitassa... Sateen ropina oli parasta unimusiikkia.
Ja joskus olin siellä aitan nurkalla "kummittelemassa" tai käynnistämässä sitä surullisen kuuluisaa ruohonleikkuria;))
Mukavia muistoja!!!
Isänpäivänä oli kova ikävä isiä ja muistelin häntä ja vieläkään en oikein tahdo uskoa, että isiä ei enää ole, mutta se tietoisuus lohduttaa, että kerran me vielä tavataan ja saadaan olla yhdessä......
Terkut lähettää Ulla
Tuli siellä aitassa monena kesänä nukuttua. Muistan että lähdin kesätöihinkin sieltä muutamana kesänä. Eli 17-18-vuotiaana.
VastaaPoistaJoskus naapurin pojat olivat laittaneet salvan mun ovelle, etten päässyt aamulla ulos...
Eipä se aitta ole enää niin nätti kuin asuttaessa, mutta jospa teidän tytöt laittaisivat sen joskus kuntoon. Taitaa olla vaan niitä hyttysiä niin paljon, ettei ne voi mennä sinne yöksi!
Kauniita muistoja:) Omat vanhempani kuolivat tosi nuorena syöpään,joten isänpäivä aina tuo omat muistot haikeana mieleen.
VastaaPoistaMeillä oli maalla yhdellä ystävällä pikkuinen kesäaitta. Ihan vain omassa käytössä. Oli juhlaa päästä sinne kesävieraaksi.
VastaaPoistaMinunkin isä on enää muistoissa. Ei aina niin ruusuisissakaan, mutta onneksi päällimmäisenä on kiitollisuus.
Ihania muistoja! Meilläkin olisi tuo aitta, olispa kiva siivota se kunnolla ja nukkua joskus kesällä siellä :)
VastaaPoista