Minulla on ollut takana todella kiireinen viikko,silla tanaan on viimeinen 8-paivaa kestavan Hanukkajuhlan paiva ja lapset palaavat kouluun ja paivakotiin huomenna.
Itsellani ei ollut kuin yksi ylimaarainen lomapaiva talla viikolla,joten olen hoitanut kolmen hoitolapsen lisaksi neljaa omaa ja valilla yokylaan tulleita serkkujakin....
Iltaisin ollaan sitten yritetty leipoa torttuja,pipareita seka Hanukkana syotavia munkkeja.
Kaikki leipomukset on saman tien syoty,joten tanaan yhden torttutaikinallisen leivottuani viisaasti laitoin ne heti pakastimeen.
Taytyy viela kerran leipoa lasten kanssa pipareita,silla he tykkaavat siita niin kovasti.
Viime viikon torstaina olin siskoni kanssa Tel Avivissa Salpeterien kodissa jarjestetyssa Suomen Itsenaisyyspaivajuhlissa.
Oli kiva tavata siella tuttuja pitkasta aikaa seka tutustua myos uusiin tuttavuuksiin.
Naiden juhlien kotonaan jarjestava Salpeterin pariskunta on tuttu jo ennestaan,silla Aira on kotoisin samasta pienesta kylasta Suomesta ja laajasti sukututkimusta tehneena on loytanyt meille yhteiset esi-isatkin!!!
Taalla kylla tuntuu joku lahes sukulaiselta,jos vain puhuu samaa lapsuuden murretta kuin itsekin.
Janna kuitenkin huomata,miten pian huomaa jonkun uuden tuttavuuden kanssa ollaanko samalla aaltopituudella.Kiva,etta oli heti sellaisiakin...
Toivottavasti saan aikaiseksi vahan useammin tanne tekstia,silla monesti olen jo kirjoittanut otsikon,mutta aina on tullut joku keskeytys.
Joulunaikaan valtaa aina haikeus mielen,joten ehka tarkoituksellakin olen ollut pois taalta blogimaailmasta,kun kaikilla on mita ihanempia joulupostauksia blogit pullollaan.
Nyt taytyy menna ottamaan kakku uunista ja katsomaan tuliko siita aivan fiasko,silla unohdin taikinasta pienen nestemaaran pois.Sen siita saa,kun puhuu puhelimessa samalla kun leipoo...
