torstai 24. marraskuuta 2016

Talvisempaa ilmetta kotiin




Vihdoinkin alkaa ilmat vahan vaikuttaa talvisemmilta vaikka ei viela vetta ole satanutkaan.
Vesisade olisi kylla paikallaan silla eri puolella Israelia riehuu metsapalot ja osa niista on levinnyt lahelle asutuskeskuksiakin ja polttanut talojakin.
Onneksi asumme keskella kaupunkia emmeka kovin lahella mitaan metsaa...

Vaikka en olekaan mikaan ahkera sisustuksen muuttaja aina nain talven kynnyksella haluan vaihtaa kesaisen pastellisemman sisustuksen vahan tummempaa ja yllatyksekseni huomasin paljon myos naihin tahtikuvioihin.
Paljon erilaisia tahtiaiheita olikin kotiutunut meille,kun kiertelin vahan kameran kanssa niita kuvaamassa.



Talla viikolla ehdin vahan sisustella ja siivoilla tarkemmin tuolla ylakerrassa,kun kaikki kolme tytartani olivat yhta aikaa kolmen paivan luokkaretkella etela-Israelissa.
Kotona oli niin hiljaista,ei ollut paljon pyykattavaa eika ruoanlaittoa...



Taman viikon piristyksena oli myos ystavien kesken tapaaminen kahvilassa.Saimme lopultakin aikaiseksi kokoontua pitkan tauon jalkeen.Juttu kuitenkin jatkuu siita mihin viimeksi jai.



Tyoni on kylla vienyt "mehut" aika lailla,silla pari vauvaa on aika itkuista ja vievat paljon aikaa ja energiaani.
En monesti ole tyopaivan jalkeen niin vasynyt kuin eilen,etta nukahdin sohvalle,kun halusin vahan aikaa vain makoilla.
No,tanaan taas on viikon viimeinen tyopaiva ja viikonloppu edessa.







Jos on viime paivien kovat tuulet tuoneet pihalle hiekkaa ja polya,meilla sita vasta onkin!
Toissapaivana naapuritontille tuli kaivinkone kaivamaan talon perustuksia ja hiekka pollyaa.
Suljin kaikki ikkunat ja iltapaivisin suihkuttelen letkulla enimmat hiekat pois,mutta joka paiva on uusi kerros hiekkaa piha ja parveke taynna.



Nayttaisi kuitenkin,etta tama poly on viela pieni harmi!
Juuri nyt alkoivat porata jollain jarealla poralla kalliota ja koko talo jyrisee ja huojuu.
Apua,kuinkahan kauan tata oikein kestaa?
Puhumattakaan niista uteliaista,tuijottavista tyomiehista,joita alkaa tuossa ikkunan takana kohta olla.
Hyvasti rauha ja yksityisyys!

tiistai 8. marraskuuta 2016

Luomus-Luonnontieteellinen museo


Kesalomamme pari viimeista lomapaivaa vietimme Helsingissa.
Tytot halusivat ostoksille,mutta poikani ei voi sietaa kaupoissa kulkemista paitsi jos kyseessa on lelukauppa.
Sovimme,etta jaamme ajan jokaiselle mielenkiintoisia asioita ja esitin pojalleni Luonnontieteellista museota.
En itsekaan tiennyt tarkalleen millaisesta museosta on kysymys,mutta luettuani siella olevan myos dinosauruksia,poikani oli halukas tutustumaan...




Museossa kannatti todellakin vierailla.
Erittain hienosti ja mielenkiintoisesti rakennettu eri nayttelyt.
Tytot lahtivat aluksi mukaan silla mielella,etta se kiinnostaa vain Natania,mutta olivat kaikesta yhta lailla kiinnostuneita.




Museo sijaitsee Pohjoinen Rautatiekatu 13 aivan siina Kampin linja-auto-ja metroaseman lahistolla.
Vanha arvokas rakennus on upea seka ulkoa etta sisalta.
Itse en ollut huomioinut tata rakennusta koskaan ennen vaikka aikoinaan olen yhden talven jopa asunut Helsingissa.



Museossa on pysyvina nayttelyina Maailman luonto,Elaman historia,



Suomen luonto,Luut kertovat seka Muutosta ilmassa.



Mielenkiinto sailyi aivan loppuun saakka,silla joka nurkan takana oli jotain uutta ja jannittavaa.
Paljon olisi oppinut lisaa asioita,jos olisi ollut aikaa perehtya kirjoitettuihin teksteihin,mutta nyt etenimme vahan nopeammalla vauhdilla.
Uskoisin taman olevan suosittu koululaisryhmien vierailukohde.Museo on kavijamaaraltaan kolmanneksi suosituin Suomessa.



Kierroksemme paattyi ylimmassa kerroksessa olevaan Suomessa syntyneeseen kaksipaiseen vasikkaan.
Vierailusta jai tunne,etta tanne voisi tulla viela uudelleen.
Suositten kaikille seuraavan Helsingin matkan(tai siella oleskelevien)vierailukohteeksi!