tiistai 19. marraskuuta 2013

Viisitoistavuotta

Tanaan ollaan oltu naimisissa mieheni kanssa 15 vuotta....

Vuosiin on mahtunut paljon iloa ja onnea seka neljan lapsemme jarjestamaa vilkasta elamaa.
Seka ennen kaikkea paljon rakkautta.....

Kiitos mieheni naista yhteisista vuosista!
En olisi minulle sopivampaa miesta voinut saada seka lapsille ihanaa isaa!

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Tytar lahjoitti hiuksensa

Kaikilla kolmella tyttarellani on pitkat hiukset.Toisinaan heita kyllastyttaa pitaa niita niin pitkina ja miettivat niiden lyhentamistakin...
Nuorimman tyttareni hiukset ovat kaikkein pisimmat,mutta myos vanhimman tyton hiukset ulottuivat aivan takamukseen saakka.

Eilen kaydessamme laheisessa ostoskeskuksessa siella oli Zichron Menachem-jarjeston tempaus,jossa viisi vapaaehtoista kampaajaa leikkasi ilmaiseksi hiuksia,jos luovutti vahintaan 30 cm hiuksistaan syopasairaiden lasten hyvaksi.

Naista hiuksista tehdaan peruukkeja lapsille,jotka ovat joutuneet luopumaan omista hiuksistaan.

Vanhin tyttareni halusi lahjoittaa osan hiuksistaan ja lahti ostoskeskuksesta mieli hyvana ja hiukset kevyempana.Pitkien hiuksiensa ansiosta hanen hiuksensa ulottuvat edelleen vahan alle olkapaan...

Uskomatonta miten paljon siella oli luovuttajia.Noakin sai odottaa vuoroaan kampaajalleen 1,5 tuntia.

Maksuksi luovuttaja sai ilmaisen hiustenleikkuun toiveensa mukaan.Itsekin olisin ollut hiustenleikkuun tarpeessa,mutta minusta ei ole istumaan kampaajantuoliin kymmenien ihmisten tuijoteltavana....

maanantai 11. marraskuuta 2013

Isanpaiva toi mieleen muistoja


Eilen soitin isalleni Suomeen onnitellen hanta isanpaivana.Sita niin haluaisi olla siella juhlimassa,mutta naista juhlapaivista yhdessa on joutunut luopua....

Isa on erittain pirtea 75-vuotias "elakelainen",jonka tyotahtiin emme me nuoremmat vielakaan ylla.
Nama terveet ja nuorekkaat paivat jatkukoon viela kauan !!!



Puhelun jalkeen palasin muistoissani lapsuuteen ja yksi kivoista muistoista on nukkumiset piha-aitassa kesaisin.

Heti koulujen paatyttya muutin siskojeni kanssa aittaan nukkumaan aina koulujen alkuun asti.Valilla oli kylmaakin,mutta lampimien peittojen alla oli raikas ja hyva nukkua.

Tallella on viela vihko monen vuoden muistiinpanoja,johon kirjasimme joka yo,kuka siella nukkui ja monien ystavien nimet loytyvat vihosta.


Usein luimme kirjoja ennen nukkumaan menoa pienen sahkovalon loisteessa,valilla kerroimme pelottavia kummitusjuttuja ja toisinaan meidat yllatettiin yolla.
Nimittain kaveripiirimme pojat keksivat aina valiin tulla meita pelottelemaan eika ollut yksi kerta,kun keskiyolla parahti aitan nurkalla ruohonleikkuri kayntiin.Siina heras jo isakin kotona ja pojat saivat jalat alleen....

Aitta oli sisustettu natiksi.Nyt se toimii lahinna varastona.
Olenkin houkutellut tyttojani kesalla nukkumaan aitassa ja kokemaan yhta mukavia kokemuksia aitassa nukkumisesta sateen ropistessa kattoon tai hiirien rapistellessa nurkissa.Eivat ole viela uskaltaneet!!!

torstai 7. marraskuuta 2013

Mista tunteja lisaa?


Syksyisin minut valtaa joku ihmeen kasityovimma ja tuntuu ettei aika riita mihinkaan.

Tallakin viikolla monenpaksuiset virkkuukoukut ovat heiluneet ja vanhoista trikoovaatteista olen leikkonut matonkudetta.

Ideoita on paljon ja kun joku kasityo alkaa kyllastyttaa,vaihdan sen johonkin toiseen.



Keskustassa olevassa sisustusliikkeessa kuvasin naita kuvia.

Tama peiton alle olisi talvella aivan ihana kaariytya.Uskon,etta kylla se kylmyys viela tannekin tulee kuten joka vuonna.Uskomattoman lamminta viela.Jopa eraana aamuna talla viikolla klo 6 join aamukahvit parvekkeella kuin kesaaamuisin ikaan....



Ensimmaista kertaa nain taalla myynnissa jotain isoaidinneliokasitoita.Pieni vauvan peitto ja tyyny.
Savyt ei ihan minun makuuni,mutta kiva oli nahda,etta joku muukin taitaa taalla nelioiden tekemisen!!!

Alhaalla minun jaatelon varisia nelioitani.Aika nayttaa,mita tastakin syntyy!!!


Iltaisin en jaksa paljon ylimaaraisia toita tehda,mutta istuminen paikallaan ja virkkaaminen kylla sujuu.

Olen ollut nyt kolme kertaa selkani takia fysioterapeutin luona ja taytyy sanoa,etta aika surkea kokemus .
Yleensahan terveydenhoito on taalla huippua,erityislaakareille tai -kokeisiin saa lahetteen ja ajan nopeasti ja hoidosta ei minulla ole ollut koskaan valittamista.

Fysioterapeuttini on kerran hoitanut selkaani jollain lampimalla "tyynylla" 10 minuuttia ja seuraavilla kaynneilla antanut vain kotitehtavia eli neuvonut oikeaa selan jumppaa.

Tarkeaa asiaa sinansa,mutta luulin,etta selalle annetaan siella jotain muutakin hoitoa.
Minulla olisi viela kolme hoitoa jaljella,mutta perun ne ajat.Ajan ja rahan tuhlausta kayda siella kuuntelemassa samoja hoito-ohjeita......

Onneksi on taas pari paivaa vapaata.Saa selkakin levata paljosta nostelusta.

Kulutan aikaa taalla netissa,silla haen viela tyttareni kotiin partiolaisten kokoontumisesta.Keskimmainen tytar leipoi iltapaivalla mokkapaloja ja vei niita ystavansa yllatyssynttareiden nyyttajaisiin.
Tytar soittikin sielta,etta heidat on kutsuttu jaamaan yoksi,kaikki muut jaavat,saako hankin?
Eihan siina auta muu kuin luvata!