perjantai 30. joulukuuta 2016

Ei enaa lapsi



Vanhin tyttareni lahti juuri autokoulutunnilleen.
Minulle tama on ollut pieni "kriisi'.Ei sen puoleen,etta pelkaisin hanen alkavan ajamaan autoa vaan se,etta yhtakkia hanesta on kasvanut jo nuori nainen,joka kay viimeista vuotta lukiota,ensi vuonna ei ehka enaa asu kotona vaan suorittaa kahden vuoden siviilipalvelua jossain muualla ja ajaa jo ajokorttia!
Mihin ne vuodet menikaan?
Han syntyessaan teki minusta aidin ja mieheni kanssa meista vanhempia.Han sai 1,5 vuotta kokea kanssamme "laatuaikaa" ainokaisena,jota myohemmin syntyneet sisarukset eivat ole saaneet.



Elama kuitenkin jatkuu ja ihanaa,etta lapset ovat itsenaisia ja rohkeita,eivatka pelkaa tarttua uusiin haasteisiin.Sehan se meidan tavoite tassa kasvatuksessakin on ollut.Antaa oikeat evaat tulevaisuuteen...

Itsekaan en ollut kovin vanha,kun ensi kertaa tulin kibutsille Israeliin.Ensi vuonna siita tulee kuluneeksi 30 vuotta.Itsestani tuntui,etta olin kovinkin aikuinen,mutta toista taisi ajatella vanhempanne,kun viela mukana oli 3 vuotta nuorempi siskonikin...




Ajokortista ja autoilusta puheenollen itse olen "koko elamani" ollut autotytto silla jo 10-vuotuiaana opettelin ajamaan autoa ja kahdeksan vuotta "harjoittelin" ennen kuin sain ajokortin.
Meidan ja naapurinlasten leikkeja oli leikkia taksia ja kuskasin asiakkaita paikasta toiseen.Pienikin viela olin,etta juuri ja juuri nakyi paa ratin takaa.Kai sinne penkille jotain tyynya laitettiin,etta nousin vahan korkeammalle,mutta piti ne jalat silti polkimillekin yltaa.
Myohemmin jo kortin saatuani olin isani apuna hinaamassa hanen ostamiaan romuautoja hajottamolle.Meita on kolme tyttoa,joten pitihan jonkun olla sitten se "poika".



Yhtena vuotena tulimme tanne Israeliinkin autolla Euroopan lapi.
Tosin lahdin siskoni ja ystavani kanssa "matkaoppaaksi" eraalle vanhemmalle poikamiehelle,kun han lupasi maksaa kaikki kustannukset.
Jo ensi metreista huomasin,etta hanen ajotaitonsa ei ollut kovin hyva ja kauhistuin mielessani,miten ihmeessa selviytyisimme aina Israeliin saakka hanen kyydissaan.
Sain hanet jossain Saksan autobaanalla ylipuhuttua,etta saisin osoittaa hanelle osaavani ajaa autoa ja voisin vuorotella kuskina.Han ei oikein naisten ajotaitoon luottanut,mutta onnekseni antoi minun ajaa ja paasimme kuin paasimmekin Haifan satamaan asti.
Matka oli kylla mielenkiintoinen ja taynna seikkailuja ja monet naurut on sita kerrottaessa naurettu.
Tasta matkasta saisi aikaiseksi ihan oman postauksensakin...

No,nyt tama esikoisesta alkanut juttu ronsys vahan muualle.
Ensi vuodelle siis aika suuriakin muutoksia.
Tarkein toivomus kuitenkin,etta saisimme pysya kaikki terveina.

Iloisin,mielenkiintoisin,odottavin mielin tulevaan vuoteen 2017!!!

sunnuntai 25. joulukuuta 2016

Juhlien aikaa


Joka vuosi tama joulunaika kirpaisee ja saa mielen haikeaksi.
Ehka se on paljon myos ihania mielikuvia ja muistoja,eika se todellisuus sitten aivan niin ihanaa olekaan.Joulunaikaanhan muistuu lapsuudesta ne runsaslumiset maisemat,paukkupakkaset ja jopa hevosajelut rekineen.
Uskon silti,etta nauttisin tosi paljon joulun tunnelmasta Suomessa ja ennen kaikkea yhdessa olosta rakkaiden kanssa.



Tana vuonna Hanukka-juhla osui samaan aikaan joulun kanssa,mita ei ole tapahtunut kuin viimeksi 40 vuotta sitten.Eli eilen jouluaattona alkoi myos Hanukka ja sytytimme ensimmaisen kynttilan.
Lapsilla on koulusta lomaa,mutta minulla ja miehellani ei ole kuin yksi ylimaarainen lomapaiva,joten ei minkaanlaista mahdollisuutta matkustaa Suomeen tahan aikaan vuodesta...







Piparitaikinan tuoksun tuntiessaan lapset jo huudahtavat:Pipareita!
Piparien koristelun teimme tana vuonna yhdessa poikani kanssa.
Piparkakkutalonkin kokosimme ja lumimaailman siihen ymparille.Taisinkin unohtaa laittaa tanne siita kuvaa.
Kylmahan taalla nyt on,mutta lunta emme viela ole saaneet yon vain muutamasta lampoasteesta huolimatta.
Onneksi sisalla on lamminta ja aika tunnelmallistakin,jos vain sytyttaa kynttilan ja nautiskelee sen hamyisesta valosta.



Porkkanalaatikkoa tein viikonlopuksi.Ehka oli toinen kerta elamassa,kun tata valmistin.Kyllahan se ihan porkkanalaatikolta maistui,mutta eipa kelvannut tama uusi maku perheen nuorisolle.
Mielestani sopi kovastikin ainakin minun eiliselle kasvislautaselle,uunissa kypsennettyja kasviksia,tekemaani etikkapunajuurta,uuniperumoita ja porkkanalaatikkoa.Niin ja lisaksi tietysti uunilohta.Ei aina tarvitse lihaa saadakseen mahan tayteen...







Hyasintit kavin ostamassa viikko sitten puutarhalta,mutta eivat ehtineet ihan viela aukeamaan.Nuo krookukset(?) kylla aukes aika pian.




Ja syklaamikin on pysynyt hengissa vaikka yleensa kastelen sita liikaa ja onnistun sen aina tappamaan.


Ensimmainen Hanukka kynttila on sytytetty.Meilla sytytetaan sisalla yksi hanukkia oljylla ja pojan hanukkia  eli kynttelikko kynttiloilla.Ulkona parvekkeella on viela yksi hanukkia lasisen kotelon sisalla tuulen suojassa,joka myos sytytetaan ohikulkijoiden iloksi.




Hanukkana syodaan munkkeja,joten leivoin niita ja ne maistuivatkin kuuman glogin seurana.

Tana iltana meilla onkin vasta "joulu" silla menemme siskoni luokse ja avaamme siella muutamat paketit.
Tama aika onkin yhta lahjojen saamista,silla meilla on tapana ostaa lapsille myos hanukkalahjoja.Tytoille jotain isompaa ja poika pienimpana saa joka aamu pienen paketin.

Tein kartan meidan kodin molemmista kerroksista ja liimaan siihen tarran mista joka aamu saa pakettia etsia.
Viime yona ei tahtonut hanelle uni tulla,kun niin jannitti.Tanaan on sitten katsottu paketista loytynytta dvd-elokuvaa...

Hyvaa Joulupaivaa ja joulunjatkoa seka hyvaa Hanukkaa kaikille!

perjantai 9. joulukuuta 2016

Joululaulujen ilta


Tana iltana kaikui suomalaiset joululaulut Suomen Lahetysseuralla Jerusalemissa.
Moneen vuoteen en ole ollut laulamassa,mutta tana vuonna sain tilaisuuden olla mukana.
Tilaisuudessa toi tervehdyksen myos Suomen suurlahettilaat Anu Saarela seka Pirkko-Liisa Kyostila.
Joululaulujen jalkeen maistuikin sitten lammin glogi ja joululeivonnaiset.



Tilaisuus ja kahvitus pidettiin talla kertaa Lahetysseuran ylatalolla silla alatalolla on alkanut mittava remontti.
Lahetysseuran paatalohan on rakennushistoriallisesti suojeltu talo,joka on rakennettu vuonna 1885.
Talo oli paassyt jo aika huonoon kuntoon ja nyt sita remontoidaan 1.6 miljoonalla eurolla.
Rakennus sijaitsee arvokkaalla ja keskeisella paikalla Jerusalemin keskustassa.





Suomen Lahetysseuralla on pitkat perinteet Lahi-idassa,silla tyo on alkanut siella jo vuonna 1924.
Jerusalemissa Lahetysseura on toiminut jo vuodesta 1950,jolloin myos tama rakennus ja tontti on ostettu.
Keskuksessa jarjestetaan kristillista ryhma-ja leiritoimintaa,koulutusta seka vierailuja.
Aiemmin siella oli myos majoitusta,mutta en tieda jatkuuko se toiminta remontin jalkeen.
Meille tama keskus on tuttu Suomikerho ja -koulusta,jonne lapsiamme aina veimme.
Alhaalla kuva paarakennuksesta kuvattuna kadulta pain.(kuva netista)
Upea rakennus,jonka toivon olevan viela komeamman remontin jalkeen.

Naissa puitteissa siis lauloimme joululauluja.Yritin laittaa silmat kiinni paastakseni oikeaan tunnelmaan,mutta ne "hanget korkeat nietokset" puuttuivat...


tiistai 6. joulukuuta 2016

Kynttilanvalossa


Johtuiko kenties naapuritontin rakennusprojektista,mutta meilla oli yhtena iltana kuuden tunnin sahkokatkos.
Minua se ei niin haitannut,silla liian harvoin tulee oleskeltua kynttilanvalossa ja kuumaa juotavaa ja ruokaa   saa lammitettya kaasulla.
Mukavaa oli,etta kerrankin koko perhe kokoontui samaan huoneeseen silla meidan kolmikerroksisessa talossa yleensa jokainen piiloutuu omiin nurkkinsa.



Meilla olen vain mina,joka joskus sytyttelee kynttiloita ja sammuttelee valoja,kun muut haluavat olla taydessa valaistuksessa.
Miehenikin sytyttelee heti valoja,kun olen saanut ne vahan himmennettya.
Perhe naureskeleekin minulle,etta aiti on vahan romanttinen.No,kyllahan talven viileyteen tarvitsee vahan tunnelmaa ja romantisuuttakin!



Viime viikonlopulla sain tehtya ensimmaisen piparkakkutaikinan ja leivoimme ensimmaiset piparit.
Oikeastaan tein taikinan piparkakkutaloa varten,joten pipareista ei tullut ihan niin kuohkeita  mita tavallisella taikinalla,josta aina leivon.












Pitaahan sita suomalaisella olla toki muumimuottejakin.
Viime kesana ostin naita Suomesta mukaan.
Minulla alkaakin olla jo iso lasipurkillinen muotteja.Eraanlainen kerailykohde sekin...



Viime viikonloppuna satoi aika kovastikin ja ilma kylmeni todella paljon.
Yolla alkaa olla jo tosi viileaa,joten kannoimme sahkopatterit varastosta esiin.
Meillahan on talossa lattialammitys,mutta emme kayta sita juuri koskaan.Talomme on tosi lammin ja ylakerrassa riittaa iltaisin nailla irtopattereilla lammitys.




Tyttareni kanssa kokosimme tata "lumimaailmaa" yhtena iltana.
Talojen seinat oli vahan vinot ja taikina yrityksesta huolimatta vahan liian paksua,joten osat ei sopineet ihan taydellisesti yhteen,mutta kivaa meilla oli tata koristellessa.
Voinhan viela tehda yhden satsin sokerikuorrutusta ja pursotella nuo nurkat viela uudelleen...



Eilen illalla oli taas kuukauden Suomikirjastoilta ja talla kertaa juhlimme samalla myos Suomen Itsenaisyytta.
Ennen kun paasin toista lahtemaan ja ruuhkissa jonottamisen jalkeen paasin perille kaikki suomalaiset herkut oli osittain syoty,joten poytia en alkanut kuvaamaan,mutta riittihan siella maisteltavaa minullekin.
Pipareita,joulutorttuja,pullaa,kakkuja,lohta,salaatteja ja mustikka-raparperisoppaa ainakin oli tarjolla.




Lukemista sain taas pitkaksi aikaa,silla mukaan otin ison pinon kirjoja ja muutaman lehden.
Kiva oli taas jutella suomea ja tavata tuttuja seka uusia kasvoja...


Tanaan voisikin taas sytytella kynttilan Suomen Itsenaisyyspaivan kunniaksi.
Kaikille hyvaa Itsenaisyyspaivaa!
Ensi vuonna sitten Suomi juhliikin suuresti!!!