sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Luontoretkella


Perjantai-iltapaivisin meilla on tapana kokoontua mieheni aidin luokse syomaan.Anoppi tykkaa kokata ja lapset ja lapsenlapset tykkaavat,ettei sapattia tule ilman saftan ruokia.
Toisinaan kyllakin vaadimme hanta pitamaan vapaan perjantain,silla vaikka kokkaaminen sujuukin hanelta nopeaan ja rutiinilla,kyse ei ole mistaan pienesta ateriasta vaan esilla on 4-5 erilaista ruokaa seka lisaksi paljon salaatteja...

Kauniin kevatpaivan kunniaksi suuntasimme Jerusalemin metsaan retkelle ja otimme sinne evaat mukaan.



Itse olen elanyt lapsuuteni "metsassa",jossa tuli leikittya monet kivat leikit.
Kaupungissa kasvaneilla lapsiltani puuttuu tama spontaani metsassa oleskelu ja nama luontoretket antavatkin heille jotain uutta ja mielenkiintoista tekemista.Varsinkin kaikkein pienimmille serkuksille...
Nytkin tekivat majaa,kokosivat nuotiota ja leikkivat mukavia leikkeja,mita kolmelle 8-vuotiaalle vain tulee mieleen...



Kevat on mielestani kaikkein ihaninta aikaa.
Vahan viileamman jakson jalkeen sita nauttii aivan erityisesti lampimista ja aurinkoisista paivista.
Ei ole viela liian kuuma eika ole viela kyllastynyt siihen ainaiseen kuumuuteen.

Luontokin viherioi eika ole viela auringon polttamaa ruskeaa.
Ajatukset alkaa vahitellen herailla kukkien istutuksiin,kukkapenkin perkkaukseen ja parvekkeen ja pihan uudelleen suunnitteluun.



Nain kevaalla huomaan monesti auringon lampimasti paistaessa tavallisia kotiaskareita tehdessani ajattelevani kuinka onnekas olenkaan saadessani asua tassa ihanassa maassa.
Ilmasto vaikuttaa kieltamatta aika paljon mieleen ja aurinko saa kaiken nayttamaan niin upealta.
Hyva,etta taalla on talvikin,mutta ihanaa,etta se on niin lyhyt.Kesa saisi ehka olla vahan viileampi...



Usein kuulen Suomessa kysymyksen,jos minulla on ikava Suomeen.Ja joku surkuttelee,etta kun taas joudutte sinne lahtea takaisin...
Olisi kauheaa,jos en taalla viihtyisi ja jatkuva koti-ikava vaivaisi.Onneksi tunnen taman maan jo kotimaakseni,viihdyn taalla tosi hyvin enka kaipaa asuvani Suomessa.Tosin kaipaan joitakin asioita sielta ja tietenkin perhettani,mutta tama on maani ja taalla on oma perheeni...


Uusia suunnitelmia sain taas,kun istuskelin yhden vauvan kanssa tuolla pihakeinussa muiden viela nukkuessa.
Taidan talla viikolla kayda ostamassa vahan valkoista maalia,kunnostella muutamaa huonekalua ja sisustella parveketta vahan uusiksi.

Aurinkoista viikkoa kaikille!

torstai 18. helmikuuta 2016

Uusi look


Lampimien ilmojen ja kevaisen tunnelman inspiroimana poikkesin puutarhamyymalaan ja ostin jo kevaan ensimmaiset kukat.
Kokosinkin seka oikeat etta tekokukat olohuoneessa olevaan rautahyllyyn.
Alhaalla olevan kukan paikka on kyllakin parvekkeella,mutta oli niin kirkas auringonpaiste,ettei siella saanut otettua hyvaa kuvaa.
Valkoisen kukkapoydan loysin vahan aikaa sitten kadulta.Se sai valkoista maalia ruosteisen raudan paalle.

On taalla uutta lookkia vahan muuallakin,silla kavin eilen kampaajalla ja on nyt niin uudistunut olo...




En tieda minkalainen kasitys kaikilla on taalta Israelista tulevien uutisten vuoksi juutalaisten ja arabien valeista....
Ihan olemme yhdessa tekemisissa tyopaikoilla,sairaaloissa,kaupoissa,mm.fysioterapeuttini on nuorimies(arabimuslimi) ja myos kampaajani.

Eilen siis iltapaivalla ajoin kampaamooni,joka on loistava paikka,etta sinne voi menna ilman ajanvarausta ja siten myos yht'akkisesta paahanpistosta

Siella meita sitten istui 10 naista.Jonkun hiuksia varjataan,toisen foonataan,kolmannen suoristetaan,yksi odottaa hiulisaketta,jota on lahetty hakemaan mopolla jostain...
Hiustenpesija Ahmadin pesun ja paahieronnan jalkeen joku nuori nainen ottaa vapaan hiustenkuivaajan ja alkaa itse kuivatella hiuksiaan.

Nuori vaaleaksi varjatty blondi palaa viela ovelta takaisin ja pyytaa viela antaa talle kampaaja-omistaja Robertille suukon.
Kaikki ovat tuttuja kaikkien tyontekijoiden kanssa.Naisia tulee ja menee.Tuoleilla vaihtuu naiset nopeaa tahtia.

Tyontekijat ovat kaikki arabeja ja kaikki asiakkaat juutalaisia.Kaikki yhdessa israelilaisia...





Itse odottelin hiukset pestyna pyyhe paassa noin 10 minuuttia ja paasin Robertin kasittelyyn.
Itse esitin samaa mallia,joka minulla oli viimeksikin.Viime leikkauksesta oli jo puolisen vuotta.
Robert esitti jotain uutta ja lyhyempaa ja suostuin.

Nyt minulla on sitten aivan uusi look!
Ihan kiva,kunhan tahan taas tottuu.
Mutta katsotaan sitten illalla ensimmaisen pesun jalkeen,miten ne hiukset sitten asettuu.



Hinta on tassa paikassa noin puolet normaalista leikkuusta.Maksoin n.23 euroa ja tippeja 4,5 euroa.
Paljonko te maksatte kampaajakaynnistanne?

maanantai 8. helmikuuta 2016

Baruch Hashem-Ylistys Jumalalle


Milta kuulostaisi,jos tutulta Prisman kassalta kysyisit kuulumisia ja han vastaisi;"ylistys Jumalalle,kaikki on hyvin".

Kuuntelin yhtena paivana ylakerran asunnon teinipojan puhelinkeskustelua(puhui lahella ikkunaa,joten kuului kaikki meille).
Han puhui kaverinsa kanssa.Puheen sekaan tuli muutama kirosana,mutta myos lauseita Jumalan avulla,Ylistys Jumalalle ja puhelun loppuun rakastan sinua.
Tama teini ei siis ole mikaan uskovainen eika uskonnollinen...


Jain miettimaan miten erilaisesti suomen kielella ja suomalaiset puhuvat.Pidettaisiin varmaan vahan hulluna tai hihhuliuskovaisena,jos yleisessa puheessa kayttaisi lauseita "Jumala on suuri","Jumalan avulla" tai "Kiitos Jumalalle".
Taalla tallainen on hyvin yleista tavallisen kansan keskuudessa eika ainoastaan uskonnollisten puheissa.
Paaministeri tai presidentti kayttaa puheessaan tallaisia sanontoja eika siita nouse haly,kuten Suomen Presidentin Uuden Vuoden puheesta,kun presidentti lopuksi toivotti Jumalan siunausta.




Talla viikolla eras fb ystavani kirjoitti juuri tasta,kuinka bussin kyljessa lukee"Kuule Israel,Herra Jumalamme,Herra on yksi".Tama on yksi tarkeimmista juutalaisista rukouksista.
Jospa Helsingin Liikennelaitos laittaisi bussin kylkeen "Isa meidan joka olet taivaassa..."



Toinen asia,joka eroaa suomen kielessa on  kiittelyt,siunaukset ja onnentoivotukset.Hebrean kielella nama toivotukset ovat runsaat ja monisanaiset.Yrittaessani naita kaantaa jotenkin suomeksi,se jaa jotenkin latteaksi.
Juontuuko se sielta kasvatuksesta,ettei saa kehua,kun sitten ylpistyy.Emme sitten ole koskaan oppineet kayttamaan "ylisanoja".



Vuosien myota olen oppinut kehumaan ja kiittelemaan,mutta en vielakaan ole kovin innokas naita ylistyslauseita kayttamaan.
Huomasin taman,kun olin kerran pankissa ja virkailija aivasti.Tahan kuuluu aina sanoa "terveydeksi".En kuitenkaan sanonut mitaan,mutta virkailija vastasi automaattisesti "kiitos"
Nauratti...

Tallaista talla kertaa...

Voitin tallaisen kauniin seinakalenterin Fridalta Koti kaupungin laidalla-blogista.
Kuvat tasta kalenterista...