sunnuntai 25. toukokuuta 2014
Nikkarointia
Jos asuisin Suomessa,osallistuisin heti johonkin puutyokurssille.Taalla en ole onnistunut loytamaan sellaista kurssia,joten on itse vain yritettava,jos jokin idea pyorii paassa.
Taalla kuulee joskus jopa sellaisia kommenteja kuin "osaatko sina maalata",kun maalaan jotain huonekalua tms...
Autotallin nurkassa lojui entisen sankymme puinen salepohja ja ajattelin sen laudoista tekevani jotain.
Nain tallaisen "ladonovinaulakon" jossain sisustuskirjassa ja se naytti tarpeeksi yksinkertaiselta minunkin tehda.
Viimeksi olen tenhyt puutoita ala-asteen puutyotunnilla,joten oli aikakin yrittaa uudestaan.
Nyt miettimaan mita niista lopuista laudoista saisi aikaiseksi!!!
sunnuntai 18. toukokuuta 2014
Nostalgisilla paikoilla
Perjantaina ajelin Jerusalemin ulkopuolelle ja poikkesin Kiryat Anavimin kibutsille,jossa olen ensimmaiset kuukaudet tassa maassa asunut.
Aikaa siita tulee syksylla kuluneeksi 27 vuotta,kun nuorena halusin siskoni ja ystavani kanssa kokeilla jotain uutta.
Toisinaan minulle palautuu mieleeni ne alkuajat jostain mullan ja kukkien tuoksusta ja heinasirkkojen sirinasta.
Nimittain ensimmaisina paivina paasimme puutarhatoihin eli haravoimaan.Olisi pitanyt pakata matkalaukkuun myos kottikarryt,silla koko kibutsilta ei sellaisia loytynyt ja kaikki lehdet piti kasata jonkun viltin paalle ja silla kantaa ne roskiin...
Siita hommasta paasin ylenemaan puuvillapellolle puuvillan kokoajaksi ja tytot paasivat ruokasaliin toihin.
Puuvillapellolle piti nousta aikaisin;noin klo 5 piti olla autossa muiden tyontekijoiden kanssa.Toisinaan olin ainoa ulkomaalainen enka ymmartanyt yhtaan sanaa hebreaa.Joskus mukana oli toinen vapaaehtoinen ,joka vastasi porukan ruokailusta parakkikeittiossa pellon laidalla.
Kylla siina joskus oli tytoilla itku silmassa,kun annettiin jainen kana kateen ja siita piti loihtia ateria noin kymmenelle nalkaiselle...
Kun puuvillankeruun aika loppui jatkoin tyoskentelya lastentalolla.
Oman haasteensa tyolle antoi kielitaidon puute,silla lapset eivat tietenkaan osanneet englantia.
Eras suomalainen tytto opetti minulle muutamia lauseita hebreaksi ja niita kaytin mm.ruokailu-ja nukuttamistilanteissa.
Muistan,etta ennen iltapaivan nukkumaanmenoa kyvetimme lapset lastentalon pienessa kypyammeessa.
Ei taitaisi suomalaisessa paivakodissa tyontekijat hyvaksya vastaavaa...
Tana paivana kibutsin elama nayttaa vahan muuttuneen.
Sinne oli tullut uusia tehtaita,kanala oli havitetty ja sen tilalle oli kunnostettu tama sisustusliike,josta nama kuvat.
Naita huonekaluja tehdaan paikan paalla.Valitettavasti ei vain minun kukkarolle vaikka ihania ovatkin.
Tehdasalueelle oli myos avattu kahvila,joka naytti ainakin perjantai-iltapaivana olevan aivan taynna asiakkaista.
Kibutsin sisaankaynnin lahelle on myos pengerretty omakotitalotontteja ja pian sinne voi rakentaa muutkin kuin kibutsin jasenet.
Eiko entisille vapaaehtoistyontekijoille olisi mitaan erityisrakennusoikeuksia tai alennuksia?Heh!
Mina voisin kylla asuakin maalla ja hoitaa siella pienta puutarhaani.Mika tietaa vaikka joskus...
Yleisnakymaa kibbutz Kiryat Anavimista.Suuri rakennus on kibutzin hotelli,oikealla pilkottaa uima-allas ja keskella sinikattoinen ruokasali.Meidan vapaaehtoisten asunnot olivat hotellin vasemmalla puolella nakyvia valkoisia rakennuksia.
Aikaa siita tulee syksylla kuluneeksi 27 vuotta,kun nuorena halusin siskoni ja ystavani kanssa kokeilla jotain uutta.
Toisinaan minulle palautuu mieleeni ne alkuajat jostain mullan ja kukkien tuoksusta ja heinasirkkojen sirinasta.
Nimittain ensimmaisina paivina paasimme puutarhatoihin eli haravoimaan.Olisi pitanyt pakata matkalaukkuun myos kottikarryt,silla koko kibutsilta ei sellaisia loytynyt ja kaikki lehdet piti kasata jonkun viltin paalle ja silla kantaa ne roskiin...
Siita hommasta paasin ylenemaan puuvillapellolle puuvillan kokoajaksi ja tytot paasivat ruokasaliin toihin.
Puuvillapellolle piti nousta aikaisin;noin klo 5 piti olla autossa muiden tyontekijoiden kanssa.Toisinaan olin ainoa ulkomaalainen enka ymmartanyt yhtaan sanaa hebreaa.Joskus mukana oli toinen vapaaehtoinen ,joka vastasi porukan ruokailusta parakkikeittiossa pellon laidalla.
Kylla siina joskus oli tytoilla itku silmassa,kun annettiin jainen kana kateen ja siita piti loihtia ateria noin kymmenelle nalkaiselle...
Kun puuvillankeruun aika loppui jatkoin tyoskentelya lastentalolla.
Oman haasteensa tyolle antoi kielitaidon puute,silla lapset eivat tietenkaan osanneet englantia.
Eras suomalainen tytto opetti minulle muutamia lauseita hebreaksi ja niita kaytin mm.ruokailu-ja nukuttamistilanteissa.
Muistan,etta ennen iltapaivan nukkumaanmenoa kyvetimme lapset lastentalon pienessa kypyammeessa.
Ei taitaisi suomalaisessa paivakodissa tyontekijat hyvaksya vastaavaa...
Tana paivana kibutsin elama nayttaa vahan muuttuneen.
Sinne oli tullut uusia tehtaita,kanala oli havitetty ja sen tilalle oli kunnostettu tama sisustusliike,josta nama kuvat.
Naita huonekaluja tehdaan paikan paalla.Valitettavasti ei vain minun kukkarolle vaikka ihania ovatkin.
Tehdasalueelle oli myos avattu kahvila,joka naytti ainakin perjantai-iltapaivana olevan aivan taynna asiakkaista.
Kibutsin sisaankaynnin lahelle on myos pengerretty omakotitalotontteja ja pian sinne voi rakentaa muutkin kuin kibutsin jasenet.
Eiko entisille vapaaehtoistyontekijoille olisi mitaan erityisrakennusoikeuksia tai alennuksia?Heh!
Mina voisin kylla asuakin maalla ja hoitaa siella pienta puutarhaani.Mika tietaa vaikka joskus...
Yleisnakymaa kibbutz Kiryat Anavimista.Suuri rakennus on kibutzin hotelli,oikealla pilkottaa uima-allas ja keskella sinikattoinen ruokasali.Meidan vapaaehtoisten asunnot olivat hotellin vasemmalla puolella nakyvia valkoisia rakennuksia.
tiistai 13. toukokuuta 2014
Ulkovaloja
Parvekkeelle tykkaan laittaa tana vuonna vahan tunnelmavaloja,silla taallahan kesaillat on pimeita,joten mika sopii paremmin kuin lammin kesayo ja tunnelmavalaistus.
Sain anopilta valosarjan,joka toimii aurinkoenergialla ja auringonvaloahan kylla riittaa!
Valosarjaa sommittelin parvekkeella vahan joka paikkaan,mutta se ei sopinut oikein mihinkaan,kun varit eivat olleet minun makuuni.
Lopulta laitoin sen sellaiseen nurkkaan,josta se vahemman hairitsee....
...kunnes keksin vaihtaa varikkaat pallot naihin cupcakes-muotteihin.
Nyt nama kehtaa laittaa nakyville etupuolellekin!
Tassa alkuperaiset valot.....
Virittelin parvekkeelle poydan ylapuolelle pienia jouluvalotuikkuja.
Niitakin muuttelin vahan,etta joka toiseen valoon tuli tallainen tahtimuki.
On kivannakoisia pimeassa...
Tassa valot viela ilman tahtikoristuksia.
Muutaman paivan on ollutkin viileampaa,ettei parvekkeella ole tullut vietettya aikaa,mutta nyt taas on luvattu lampimampaa.
Pitaakohan houkutella mies parvekkeelle tunnelmavalaistukseen.Huomaiskohan tuo ollenkaan.....
keskiviikko 7. toukokuuta 2014
Itsenaisyyspaiva
Eilen vietimme Israelin 66-vuotis Itsenaisyyspaivaa.
Keskella viikkoa oleva 1,5 paivan vapaa katkaisi kivasti tyoviikon ja mukavasti aikaa olla perheen kanssa yhdessa.
Tana vuonna vierailimme Givat HaTahmoshet-kukkulalla,joka on kuuden paivan sodan (1967)aikainen alue Jerusalemissa.
Sodassa taistelut kestivat jordanialaisia vastaan klo 2.30-7.00 valisen ajan ja kukkula oli valloitettu.Taistelussa menetettiin kyllakin molemmin puolin sotilaita,joiden muistoksi alueella on myos museo.
Kukkulalla on kymmenia bunkkereita,joita lapset tykkaavat kierrella ja tutkia.
Pojalleni kukkulalla vierailu oli ensimmainen kerta,joten han oli ihan ihmeissaan kaikesta nakemastaan.
Itsenaisyyspaivan kunniaksi armeija pystyttaa alueelle kalustonayttelyn ja sotilaat ovat kertomassa halukkaille miten mikakin ase toimii tai miten puretaan pommi tai miina....
Itsenaisyyspaivan traditioihin kuuluu yleensa grillaaminen,joten mekin grillasimme iltapaivalla.Talla kertaa kotipihalla....
Tanaan taas tyopaiva,mutta huomisen jalkeen jo viikonloppu.
Nyt aamuhommiin ennenkuin vauvelit heraavat aamu-uniltaan!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)