Torilla mieheni lapsuudenmaisemissa

Tanaan vietamme Tu Bishvat eli puiden uutta vuotta.
Talloin istutetaan uusia kasveja ja puita.
Kaupat on taynna mita erilaisimpia kuivattuja hedelmia ja niita syodaan  kera pahkinoiden ja siemenien.

Ajattelin,etta tahan aiheeseen sopii jo joulukuussa kuvaamiani otoksia Jerusalemin Mahane Yehuda-torilta.
Eilenkin olin siella anopin kanssa,mutta toitten jalkeen iltapaivalla on jo niin hamaraa,ettei voi oikein enaa kuvata.

Viime Hanukka-loman aikaan kiertelimme yhtena paivana torilla ja sen ymparistossa.
Mieheni opasti meita ja naytti talon,jossa asuivat silloin,kun han syntyi.
Isovanhemmat asuivat myos aivan lahella,joten torin kulmat kuuluvat kovastikin mieheni lapsuuteen.

Mieheni isa oli syntynyt vuonna 1933 Jerusalemissa ja he asuivat jo silloin lahella toria.Heilla oli siella leipomo.
Vanhemmat olivat muuttaneet Irakista ja taalla heille syntyi kolme lasta.
Elama oli kuitenkin tosi vaikeaa silloin.Heilla oli ollut Irakissa suuri leipomo ja hyva toimeentulo,joten he paattivat palata takaisin Irakiin.
Siella heille syntyi viela 6 lasta lisaa ja juutalaisten olojen huonontuessa Irakissa muuttivat uudelleen Israeliin 1950 vuoden tienoilla.

Appeni veljilla oli aivan viime vuosiin saakka torilla oma hedelma-ja vihannestiskinsa.
He jatkoivat suvun perinteita Mahane Yehuda-torilla.

                                                                    Halvavalikoimaa

                                                             Hanukkamunkkeja

Tassa talossa asuivat mieheni isovanhemmat.
Heita oli iso perhe parin kolmen huoneen asunnossa,mutta siihen aikaan oltiin tyytyvaisia,etta oli katto paan paalla.
(Anoppini asui Israeliin muutettuaan kolme ensimmaista vuotta teltassa.)

Appeni kertoi aina tarinaa,joka heille tapahtui eraana sapattina.
He olivat perheena istuutuneet juuri sapattiaterialle.Isa rukoili sapattirukousta ja siunasi viinin ja leivan ja silla hetkella perheen aiti huusi kaikille poistumaan nopeasti huoneesta.
Kaikki uskoivat,silla tama pyynto oli niin epatavallinen aidilleen ja aidilla oli kyky tietaa asioita etukateen.
Juuri kun kaikki olivat poistuneet huoneesta,sen katto romahti alas.

Tana iltana kokoonnumme koko suku anoppini luokse.
Anoppini tuntien poyta taas notkuu kuivista hedelmista ja muista herkuista.

Tana iltana katsomme myos yhdessa erittain mielenkiintoisen tv-dokumentin.
Mieheni serkku Israelissa tunnettu toimittaja Zvi Yehezkeli on tehnyt 5- osaisen dokumentin arabeista Syyriassa,Euroopassa ja USA:ssa.
Han naamioitui arabiksi ja vaarennetylla Syyrian passilla matkusteli ympariinsa aina ISIS:n keskuuteen.
Toivottavasti nama dokumentit kannetaan myos englanniksi ja suomeksikin,silla niissa on tietoa,mita tanaan todella tapahtuu,kun islam ja valitettavasti myos terrorismi leviaa Eurooppaan.

Tallaista tanaan.....

Kotihommia

Viime aikoina olen erityisesti kokenut olevani kotiaiti,joka on todellakin vastuussa lahes kaikesta kotona.
Kotiaitihan mina tavallaan olen vaikka teenkin toita,mutta kotona...
Lapset olen opettanut kyllakin tekemaan kotitoita,mutta viime aikoina heilla on ollut ihan mielettoman paljon kokeita ja heti koulusta palattuaan ovat alkaneet lukea kokeisiin.
Mieheni on karsinyt jo vahan aikaa voimakkaista niskakivuista eika hankaan ole voinut osallistua kotitoihin.Laakari antoi hanelle sairaslomaa,mutta han ei voi tyostaan sairaslomalle jaada,kun ei hanella ole ketaan tuuraajaa,joten toissa on yrittanyt vain olla...
Joten minulle on jaanyt ruoanlaitto,tiskaus,siivoukset,pyykinpesu,liitostaminen,silitys...

Luin jostain ulkosuomalaisen blogista postauksen siivouksesta.Kuinka han on vahan "siivoushullu" ja siivoaa kodin perusteellisesti 3-4 paivan valein lukuunottamatta paivittaisia puunauksia,jolloin han siivoaa keittion,pyyhkii tasot ja kaapinovet,jarjestelee kaikki tavarat paikoilleen jne.....

Minakin  tosin tykkaan,etta on siistia ja tavarat paikoillaan,mutta en todellakaan kykene pitamaan isoa taloa yksin koko ajan siistina.
Lattian lakaisen joka paiva ja usein pyyhkaisen kosteallakin.Israelissahan ei ole sita tapaa,etta otettaisiin kengat eteisessa pois.Eika meilla ole sita eteistakaan vaan astutaan suoraan olohuoneeseen.
Likaa tulee kengista ja tietenkin hoitolasten sotkuista.

Meilla siivotaan kerran viikossa kunnollinen viikkosiivous eli imuroidaan,pestaan lattiat,pyyhitaan polyt ja pestaan kylpparit ja vessat.
Lapseni olen opettanut jo pienesta pitaen auttamaan,kuten aitinikin opetti minut ja siskoni.Eihan se jalki aina ole ollut niin puhdasta mita itse olisi siivonnut,mutta olen ajatellut,etta parempi kuitenkin,kun oppivat kotona.
Tyopaivan paatteeksi jarjestelen myos kaikki tavarat paikoilleen ja keittion siistiksi.
Mutta jos aikoisi pitaa joka kolon taysin siistina,sita saisi olla ratti kadessa koko ajan.
Taytyyhan sita elamassa olla muutakin tekemista kuin siivoaminen,joten onneksi pystyn kestamaan sotkuisia nurkkiakin silloin talloin!

Mina ja siskoni opimme siivoamaan jo ihan pienina,kun aitimme oli pitkia aikoja sairaalassa eika kotisisarkaan aina ehtinyt meille auttamaan.
Muistan olleeni 7 vuotias,siskoni 10 ja 4,kun siivosimme jo yksin talon.Jokaisella oli omat tehtavansa taitojen ja voimien mukaan.
Eipa tasta mitaan traumoja ole jaanyt.Ihan hyvat muistot on lapsuudenajalta...

Niin kuin varmaan monella aidilla jokapaivaiset ateriat aiheuttaa paanvaivaa.
Aamulla sita miettii mita ruokaa laittaisi perheelle.
Mina en kovin gourmet ruokia ehdi laittaa,kun viisi pikkuista pyorii jaloissa,mutta joka paivalle jotain.
Viikolla meilla syodaan kanaa eri muodoin,lihapullia riisin tai pastan kanssa,lasagnea,uuniperunoita seka -kasviksia,kuskusta seka ptitim(mita ihmetta ne on suomeksi?)
Talvella meilla on myos joka paiva jotain keittoa.Useinmiten kasvis-tai linssikeittoa.
Viikonloppuna panostetaan sitten vahan enemman ja laitan lihaa ja kalaa ja monenlaista lisuketta...

Anoppini yllattaa joskus ja ilmoittaa aamulla aikaisin tehneensa meille jonkun aterian,jonka mieheni kay hakemassa.
Hanelta olen joitakin ruokia oppinut,mutta yleensa han valmistaa meidan herkkuruokia,joten niita ei tule itse tehtya.
Lahes joka perjantai-iltapaivana suku kokoontuu anoppilaan syomaan.Han tykkaa kokata ja yli 80-vuotiaana viela jaksaa ja haluaa,etta kerran viikossa kokoonnumme kaikki yhteen.

Anoppini on erittain tarkka ruoan laadusta ja puhtaudesta ja hanelta olen oppinut oikeat kaupat ostaa lihaa ja kalaa.
Han jauhattaa jauhelihankin itse valitsemastaan tuoreesta lihasta.Itse ostan kyllakin valmiiksi jauhettua,mutta ehdottomasti vain tuoretta lihaa tai broileria.
Kuka muuten pesee kananpalat ennen maustamista?Mina en ennen pessyt,mutta kun anopin luona nain mika samea vesi niista lahtee,olen siita lahtien ne myos huuhdellut.

Myos riisi huuhdellaan ennen keittamista ja jauhot siiviloidaan mahdollisten otokoiden varalta.
Nain ei meita opetettu Suomessa koulun kotitaloustunnilla tai talouskoulussa,mutta aina sita oppii jotain uutta ja ottaa kayttoon.

Tyttareni ovat perjantaisin apunani ruoanlaitossa ja nain ovat oppineet kokkailemaan.
He myos tykkaavat leipoa ja viikonlopuksi kokeilevat jos minkalaisia uusia kakkuresepteja.
Huomenna taytyykin suunnitella vahan huolellisemmin ruokia,kun kutsuin siskoni lasten kanssa sapattiaterialle.Ja ehtii leipoa jonkun kakunkin.
Taidan pysya koko paivan sisalla,silla ilma ei houkuttele ulos.
Sataa ja myrskyaa oikein todella.Ja kylmaakin ulkona on vain muutaman lampoasteen verran.

Lopettelen tata paivalla aloittelemaani postausta nyt illalla.Kavin kahden tyttareni kanssa tassa valissa Ikeassa.
Loysimme tyttareni huoneeseen vahan leveamman sangyn ja saimme sen jopa tuotua mukanamme meidan pienessa autossa.
Huomenna saa muuntautua taas huonekalukokoajaksi.
Monenlaista ammattia tassa saa harrastaa.

Eipa ole tylsaa!😄

Vuoden alkuun upeita parvekkeita

Toivottelen nain vuoden 2018 ensimmaisena paivana kaikille oikein hyvaa uutta vuotta.
Ainahan sita vanhan vuoden jaadessa taakse ja uuden ollessa edessa miettii mennytta ja suunnittelee tulevaa.

Muutamin muutoksin haluaisin taman uuden vuoden aloittaa.
Pyrin ainakin syomaan vahan terveellisemmin ja toivottavasti liikkumaan vahan enemman.
Nain kotona toita tehdessa jaakaapin ovi on liian helposti avattavissa ja usein liikkuminenkin jaa liian vahalle,kun ei saa itseaan ulos tyopaivan jalkeen...

Viime vuonna bloggaaminenkin jai aika vahalle,silla sain kirjoitettua vain 30 postausta.
Ongelmana on tietysti vahan sekin,etten iltaisin voi enaa kuljeskella kameran kanssa ulkona,kun pimea tulee aikaisin.
Mutta paiva pitenee kevatta kohti mentaessa ja onhan minulla vapaana perjantai,jolloin voin kierrella vaikkapa talla kivalla asuinalueella Talbiehissa,jossa kiertelimme siskoni kanssa hanen ollessa taalla lomalla.

Vanha asuinalue,jossa vanhoja upeita taloja.
Ihania yksityiskohtia,ikkunoita,ovia ja parvekkeita.

Emme kiertaneet kuin pienella alueella ja koko ajan piti pysahtya ihastelemaan ja kuvaamaan.
Unelmani olisi asua vanhassa talossa,jossa korkeat isot huoneet ja koristeellisia parvekkeita.
Ehka tallainen haaveilu on geeneissa,silla aina lapsuudenkodissani on hankittu antiikkia ja myohemmin perustettu yksityismuseo...

No,sita lottovoittoa odotellessa asutaan viela uudessa talossa ja ne haaveilemani antiikkihuonekalutkin ovat viela Suomessa...

                                             Eiko olisikin ihana naittia tassa aamukahvit!

Tama viikko alkoi helposti,silla minulla ei ole kuin kaksi hoitovauvaa toisten ollessa sairaina.
Tallaisen tyopaivan paatteeksi ei voi keksia mitaan tekosyita vasymyksesta vaan reippaasti lenkille!
Tasta se lahtee! VUOSI 2018