sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Joulua etsimassa


Aattoiltana kokoonnuttiin siskoni ja mina lapsiemme kanssa.Miehet olivat viela toissa ja sotilas armeijassa,mutta me muut ehdimme viettamaan iltaa.Vanhimmalla tyttarellani oli koulua aina klo17.10 asti ja kiiressa hain hanet viela koulusta.



Aluksi avasimme kotona pakettimme ja sitten ajoimme viettamaan iltaa ravintolaan Moshava Germanyn alueelle.
Ei varmaan moni ajatellut samoin,mutta meille puihin laitetut valkkyvat valot tuntuivat niin joululta.
Vahan joka puolelle Jerusalemia on asennettu valopylvaisiin,puihin tai ikkunoihin valosarjoja,joka tuo kylla kivan tunnelman tahan talveen ja pimeyteen.




Salaatteja,toasteja,vohveleita ja spaghettia...










Kotiin palatessa teimme pienen kierroksen keskustan tuntumaan.Torstai-ilta on yleensa ilta,jolloin porukat lahtee viettamaan iltaa kahviloihin ja ravintoloihin.Nain tanakin iltana kaikki kahvilat nayttivat olevan taynna...



Y.M.C.A:n torni oli jouluvalaistu ja varmaan sisalla on perinteinen suuri koristeltu joulukuusi.(kuva siskoni ottama)
Ja se perinteinen joulukuva!
Vain sotilas puuttuu...

tiistai 22. joulukuuta 2015

Vahan kynttilaa,lukemista ja joulun tuoksuja


Ei tarvitse puunata ja leipoa liikoja vaan tunnelma tulee aivan pienista asioista.
Minulle joulun tunnelmaa tuo jouluradio,piparkakkujen ja hyasinttien tuoksu eika kynttilan valossa nay edes polypallotkaan!



Luin juuri Yaelin Appelsiinipuunalla-blogista kuinka Tel Avivissa nakyy joulu ja joulukoristeita myydaan kaupoissa.Taalla Jerusalemissa en ole nahnyt minkaanlaista merkkia joulusta.
Pitaa varmaan aattona ajella Betlehemiin johtavalle tielle,joka on yleensa valaistu jouluvaloin.Ja voihan sielta katsella Paimenten kedon suuntaan-joulun tapahtumien keskeiselle paikalle...



Siskoni perheen kanssa kokoonnumme ja talla kertaa menemme ulos syomaan.Muutamat saamamme paketit taitaa olla kuitenkin paras avata jo ennen lahtoa,silla haluamme istua rauhassa eika kiirehtia kotiin lahjoja avaamaan.

Viikonlopuksi on ainakin lukemista silla siskoni Suomesta lahetti muutaman lehden ja Talo&Koti tuli sopivasti myos postissa.



Viime aikoina meita on kommeltanut vahan joka taholla.Ollaan oltu sairaina,vesiputkia on haljennut vahan joka paikassa kotona,autoon tuli joku vika ja kun se saatiin korjattua mieheni oli seuraavana paivana kolarissa kun skootteri yritti auton kyljesta sisaan.
Mieheni ja poikani ovat kunnossa,mutta mopoilija loukkaantui vakavammin...
Toivottavasti nama kommellukset on nyt tassa ja saamme aloittaa pian uuden vuoden hyvilla mielin.
Huomenna saadaan autokin takaisin korjaamolta...

Tana vuonna muistin ostaa hyasintit tarpeeksi ajoissa,etta ehtivat jo kukkimaan.Tuoksu tuo mieleen lapsuuden,silla aitini oli allerginen talle tuoksulle ja kaikki lahjaksi saadut hyasintit tuotiin aina meidan lasten huoneisiin.

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein ihanaa joulua!
Nauttikaa joka hetkesta...

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Olen suomalainen




Talla viikolla suomalaisuuden tunne on korostunut huomattavasti ensinnakin Itsenaisyyspaivana vilkuillessani netista vahan Linnan juhlia.

Maanantaina seurasi sitten jatkoa,kun ajoimme siskoni kanssa heti toitten jalkeen Tel Aviviin kerran kuussa auki olevaan Suomikirjastoon.

Yllatykseksemme siella olikin illalla Itsenaisyyspaivan kunniaksi poyta koreana suussa sulavista herkuista,joita vapaaehtoiset olivat valmistaneet.

Kuvaa ei ole toisesta poydasta,joka notkui makeista herkuista...

Talon isanta Meir sytytti Hanukan toisen kynttilan.
Lauloimme Maamme laulun ja kuuntelimme kaunista viulun soittoa vapaan seurustelun ohessa.

Kiva on aina tavata muitakin suomalaisia seka vanhoja tuttavia etta uusia.
Meilla taalla Jerusalemissa puuttuu tallainen suomalaisten kokoontuminen kokonaan.
Onhan Suomen Lahetysseurallakin pieni kirjasto,joten kirjastoiltoja voisi jarjestaa taalla Jerusalemissakin...


Viime aikoina olen alkanut kaipaamaan lukemista enemman ja omat kirjat alkavat olla luetut jo moneen kertaan lapi.
Onneksi on kuitenkin nainkin lahella(60km)kirjasto,josta voi lainata kirjoja ja otinkin mukaan muutaman kirjan talla kertaa.

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Juhlia


Taas on juhlien aika ja talle paivalle sattuu kaksikin minulle tarkeaa juhlaa;Suomen Itsenaisyyspaiva seka illalla alkava Hanukka-juhla.
Mietin juuri millaisia muistoja minulla on Suomen Itsenaisyyspaivista asuessani Suomessa enka oikein muista kuin Linnan Juhlien katselut eika aina nekaan...
Ehka sita lapsena ja nuorena ei niin osannut arvostaa sotaveteraaneja ja oman pappanikin taisteluita isanmaan sailymisen puolesta kuin mita nyt arvostan...

Suomen Itsenaisyyden juhlintaa kuvastaa mielestani hyvin eraan fb ystavani Itsenaisyyspaivan toivotus;"Juhlallista ja Arvostettua Itsenaisyyspaivaa".
Israelin Itsenaisyyspaivan toivotus olisi ehka Iloista ja riehakasta itsenaisyyspaivaa silla taalla se on todella ilon ja riemun juhla.




Illalla alkaa 8-paivaa kestava Hanukka-juhla,jolloin joka ilta sytyteaan yksi kynttila lisaa Hanukkiaan.
Tykkaan tasta juhlasta jo sen tunnelmallisuuden vuoksi,silla asuinlahioissa kierrellessa nakee joka ikkuinoilla kynttilat palamassa taman pimeyden keskella.
Nyt on todella pimeaa ja kylmaa,silla viime yonakin asteita oli vain +2.Onneksi on lammin talo,jossa ei palele.Emmeka ole viela edes laittaneet lammitysta paalle(lattialammitys) vaan silloin talloin kytkeneet sahkopatterit tai ilmastoinnin lammitykselle.

Poikani piti valmistaa kouluun Hanukkia ja han askarteli sen taakse itkumuurin.Muurin rakoihin han tyonteli pienia rukouslappuja,joita rukoilijat sinne aina tyontavat.Samoin rakosissa kasvaa joitain kasveja kuten myos tassa Natanin itkumuurissa.


Lapset leikkivat Hanukkana hyrrilla.Meillakin taalla hyrrat pyorii tana paivana vauvojen ihmeteltavana.
Minakin loysin omat hyrrani ja vahan suklaayllatyksia sisaan.
Illalla pitaisi paistaa vahan munkkeja silla nekin kuuluvat Hanukkaan.

Mukavaa Itsenaisyyspaivaa seka iloista Hanukkaa kaikille!

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Marraskuun mietteita


Blogini suomalaisille lukijoille ei saisi nain marraskuussa hehkuttaa ihanista ilmoista,kun tiedan Suomessa olevan pimeinta ja synkinta aikaa.(paitsi siella,jotka saivat lunta valaisemaan...)
Siskonikin laittoi fb:n puolelle "ihanan ilman" kirjoituksen eika tainnut saada montakaan tykkaysta.

Parin viikon takaisten sateiden jalkeen on ollut aurinkoista ja kivan lamminta(+20) ja iltaisin lampo on laskenut aika reippaastikin.Sellainen kivan raikas lenkkeilysaa.Muutaman kerran olen saanut itseni liikkeelle,mutta taas talla viikolla on joka paiva ollut jotain muuta....




Kameran kanssa olen lahinna paassyt meidan parvekkeelle saakka ja sielta talla viikolla otettuja kuvia.
Iltaisin tulee kylla jo niin varhain pimeakin,joten kuvaukset saa unohtaa,jos toitten jalkeen lahtee liikkeelle.

Viime aikojen levottomuuksien takia ei paljon ole edes tehnyt mieli kierrella huvikseen,mutta eraana iltana kuskasin anoppini laakariin ja hanta odottaessa kavelin keskustaan.
Muutama tunti aiemmin ohittamassani paikassa oli kaksi nuorta koulutyttoa hyokanneet vanhan miehen kimppuun sakset aseenaan.Heilla kyllakin epaonnistui tama terrori-isku,kun hyokkasivat betlehemilaisen palestiinalaisen kimppuun,kun kohteenaan oli juutalaiset...

Naita iskuja on nyt muutaman kuukauden sisalla ollut jo satoja,monia loukkaantuneita ja kuolleita...



Pelottavinta on,kun et tieda missa puukko voi tulla selkaan tai auto paalle.
Kaupungilla liikkuessani huomasin palyilevani koko ajan sivuille ja taakseni etteivat paase yllattamaan.
Aluksi haimme tytot koulusta,mutta pakko tahan on vaan tottua,joten ostin heille pippurisumutteet turvaksi ja nyt palaavat koulusta bussilla ja paikallisjunalla.


Nyt loppui aamuvapaani ja vauvat alkaa herailemaan.
Olipa hyva,etta ehdin edes vahan kirjoittaa.Iltaisin olen aina niin vasynyt,etten jaksa ajatella postausta.

Mukavaa keskiviikko paivaa kaikille!

torstai 5. marraskuuta 2015

Mukava vieras




Kyllapas tuli pitka vali sitten viime postauksen.Olen ollut kiireinen ja iltaisin liian vasynyt ajattelemaan kirjoittamista.
No,eihan tata onneksi ole pakko aina tehda...


Reilu viikko sitten saimme tanne mieluisen vieraan,kun isani saapui tanne pariksi viikoksi.
Han oli meilla aluksi,nyt siskollani ja tulee viela loppupaiviksi meille.



Perjantaina ajoimme Tel Aviviin ja sinne Saronan uudistetulle alueelle.
Keskella kaupunkia on kunnostettu vanhat rakennukset kahviloiksi ja kaupoiksi ja sinne oli avattu myos kauppahalli,josta sai ostaa kaikenlaisia erikoisuuksia.



Ilma oli mita parhain,silla olen aina tottunut Tel Avivin kosteuteen ja kuumuuteen.Nyt oli sopivan lamminta istuskella ulkoilmakahvilassa eika ollenkaan kosteaa.



                                                    Kivasti sisustettuja kahviloita







                                                  Tassa kauppahallin sisalla



Poikettiin viela Jaffossa ihailemassa merta ja kauniita maisemia.



Isani ei osaa olla lomallakaan jouten,joten pitka lista oli taas odottamassa pienia korjauksia ja rakentamista.Laitan niista sitten kuvia myohemmin,kunhan saan kaiken valmiiksi.
Taitaa ensi viikon alku menna hanella vauvoja sylissa pitaen,silla sain taman kuun alussa kaksi hoitovauvaa lisaa ja tama viikko on ollut aika raskas.




Lattialla pyorii nyt kolme puolivuotiasta,9kk ja vuoden ikaiset.Yhdeksan tunnin tyopaivan jalkeen tietaa kylla tehneensa toita!
Onneksi kaikki viisi nukkuvat aamu-unet samaan aikaan,kuten nytkin,joten minulla on edes pieni hengahdystauko.

Toivotaan ettei seuraavaan postaukseen mene taas kuukautta...

Leppoista viikonloppua!

keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Maailman matalimmassa paikassa


Lomalla teimme paivaretken siskoni ja lastemme kanssa Kuollelle merelle ja siella Ein Gedin kibbutsille.
Kuollut merihan eli Dead Sea on 429 metria valimeren pinnan alapuolella ja on maan pinnan matalin paikka.
Sen pituus on 76 km ja leveys 16 km
Jarven vastakkaisella rannalla sijaitsee Jordania..



Kuolleen meren suola-ja mineraalipitoisuus on korkeimmillaan 33%.Jarven vesi on niin suolapitoista,etta se kannattaa uimaria pinnalla.
Silla uskotaan olevan myos terveydelle myonteisia vaikutuksia.



Meilta tanne on noin tunnin ajo ja siskoni liittyi seuraamme matkalla.
Ein Gedin kibbutsilla on hieno "kaktuspuisto",jossa kiertelimme ihailemassa ja kuvaamassa valtavan isoja ja eksoottisia kaktuksia.
Ilma oli vain tosi helteinen,silla tuolla alueella on aina paljon kuumempaa mita meilla Jerusalemissa.Onneksi varjopaikkojakin loytyi siella kaktusviidakossa ja pidimme useita taukoja valilla.




Takana olevalla vuorenrinteella on polut,joilla ihmiset retkeilevat paljon.Polut johtavat vesiputouksille ja matkan varrellakin on pienia vesipuroja,joissa voi paahtavan kuumassa ilmassa kahlata.
Talla kertaa emme lahteneet sinne patikoimaan...






Tassa on aika janna puu.Kyseessa on Bengalin fiikus,joka kehittaa ilmajuuria ja jotka maata kohti painuessaan muodostavat uuden rungon.



Tassa puistossa oli lapsille jarjestettya ohjelmaa,joten meidankin nuoriso osallistui laserpyssyilla tapahtuvaan taisteluun.
Se oli kuulemma heista kaikkein kivoin kokemus koko reissussa.Heita ei oikein nuo kaktukset kiinnosta!







Siskoni mies remontoi muutama vuosi sitten kibutsin spa-kylpylan ja vierashuoneet.Hieno oli ainakin tama allasosasto.Muualle emme paassetkaan katsomaan...



Ja kun autiomaan reunalla jo ollaan,siihen kuuluu tietysti kamelillaratsastus!Natan ei aiemmin ole ollutkaan kamelin selassa,joten hanelle se oli janna kokemus







                                                                Kuollut meri



                                                                 Lapseni


                                                                   Serkukset

Kiva,etta teimme edes yhtena paivana retken lomamme aikana,silla muut paivat kuluivatkin vahan surullisimmissa merkeissa anoppilassa.

Aloitin eilen jo tyot ja lapset aloittivat tanaan koulunsa.
Koulupaivan kunniaksi saimme aamulla syksyn ensimmaiset sateet ja lampotila laski tuntuvasti.
Lopultakin on raikas ilma hengittaa!

keskiviikko 30. syyskuuta 2015

R.I.P Uri ben Malka Sultana

Edellista postausta kirjoittaessani en sitten tiennyt,etta jo kuuden tunnin kuluttua saan tiedon rakkaan appeni muutosta tasta ajasta iaisyyteen.
Vaikka hanen kuolemansa olikin jo odotettu se saa valtavan surun ja kaipauksen aikaan meidan kaikkien omaisten kesken.

Juutalaisen tavan mukaan hautaaminen tapahtuu samana paivana,joten aamu oli meille kaikille erittain kiireinen kaikkine jarjestelyineen.

Kuvassa olevat kuolinilmoitukset painatetaan ja laitetaan esille lahiomaisten kotien oviin ja yleisille paikoille tiedoksi kuolemasta ja hautajaisista.

Jarjestelin toisen minian kanssa appivanhempieni kodin hautauksen jalkeen tapahtuvaan kokoontumiseen.
Onneksi olin anoppini pyynnosta ostanut muutamaa paivaa ennen kertakayttoastioita,joten minulle jai enaa tehtavaksi ostaa juomia ja pienta syotavaa.

Nainkin lyhyella varoituksella hautajaisiin tulee aina paljon ihmisia.Sabankin hautaansiunaukseen saapui reilusti sata sukulaista,ystavaa ja lasten ystavaa vaikka kyseessa oli juhlaa edeltava iltapaiva ja kaikki kiireisia jarjestaessaan Lehtimajajuhlaa.

Minulla oli reilu tunti aikaa valmistaa meidan illan ateriat.Jossain vaiheessa soitin aamupaivalla tyttarilleni pyytaakseni heita jo vahan aloittamaan.He vastasivat,etta "aiti,ala huolehdi,me aloitimme jo ruoanvalmistuksen ja siivosimme talon".Miten ihanat lapset minulla!

Hautauksen jalkeen lahiomaiset istuvat viikon ajan shivaa eli suruviikkoa.Vainajan puoliso,lapset ja sisarukset ovat surutalossa viikon ja vieraat kayvat viikon ajan heita siella lohduttamassa.
Saban poismeno tapahtui juuri ennen Lehtimajajuhlaa ja taman viikon ajan kestavan juhlan aikana ei istuta shivaa,joten meille jai vain pari tuntia aikaa viettaa shivaa.
Appeni tuntien tama olikin hanen tahtonsa.Han ei tykannyt,etta hanen vuokseen pitaa tehda jotain ylimaaraista tyota....

Appeni oli syntynyt vuonna 1931 Jerusalemissa.Noin 10-vuotiaana han muutti vanhempiensa ja sisarustensa kanssa Irakiin,josta vanhempansa olivat aiemmin muuttaneet Israeliin.
Siella he elivat aina 1950 vuoteen asti,jolloin muuttivat takaisin Israeliin.

Vuonna 1959 han solmi avioliiton myos Irakissa syntyneen Naomin kanssa ja heille syntyi nelja lasta.
Vuosia myohemmin heidan perheeseen liittyi myos eras suomalainen minia,josta han piti todella paljon ja tykkasi viettaa aikaa yhdessa.
Tasta alkoi sitten minun osuuteni tassa perheessa....

Kaukana omista vanhemmistani on onni omistaa ihanat appivanhemmat.Minulla oli onni omistaa ihana appi ja ihana anoppi,joka elakoon aina 120 vuotiaaksi asti,kuten taalla aina sanotaan....


lauantai 26. syyskuuta 2015

Lomamieli hukassa




Perjantaina jain jo 11 paivan lomalle,silla huomenillalla meilla alkaa viikon kestava Lehtimajajuhla.
Pystytettiin jo lehtimaja ja lapset sen koristelivat.
Tassa lehtimajassa siis syodaan koko viikon ateriat ja aterioille kutsutaan perhetta ja ystavia.

Paljon oli suunnitelmia talle viikon mittaiselle koko perheen yhteiselle lomalle,mutta nayttaa suunnitelmat nyt muuttuvan.
Mieheni isan vointi on huonontunut ja mieheni juuri soitti,etta ehka jaa yoksi hoitokotiin saban luo valvomaan laakarin kehotuksesta.
Nyt on taas se tilanne kuin nelja vuotta sitten ennen aitini poismenoa,etta joka puhelinsoittoa saikahtaa.Sydan pamppaillen vastaa,kun ei tieda minkalaisia uutisia sielta kuulee....




Toisaalta hyva,etta olen juuri nyt lomalla.
Voin olla helpommin tukena ja apuna tana raskaana aikana...
Tallainen lehtimajajuhlan aika tana vuonna......