Katsaus viime vuoteen

Siskoni blogin Jokirannassa vuosikatsauksen innoittamana ajattelin koota koosteen viime vuodesta.
Aika tasaistahan tama meidan elama on.Ei ole monia ulkomaanmatkoja eika reissuja vaan tavallista arjen elamaa.
Aika paljon postaukseni painottuivat taalla oleviin juhliin ja tietty niiden aikana oleviin vapaisiin...

                                                    T A M M I K U U

Tammikuu oli kylma kuten tanakin vuonna nayttaa olevan.
Saatiin vahan pakkasiakin,mutta lumi jai talla kertaa satamatta lasten hartaista toiveista huolimatta.

                                         H E L M I K U U

Helmikuussa naytti jo taas paljon kevaisemmalta,silla sain poimia maljakkoon ensimmaiset kukat pihalta.

                              M A A L I K U U

Maaliskuussa juhlittiin Purimia ja lapset pukeutuivat naamiaisasuihin jokavuotiseen tapaan.

  Lapset kokeilivat myos ensimmaista kertaa elamassaan luistelua elokuvateatterin sisaantuloaulaan tehdylla tekojaalla.Luistelu sujui heilta yllattavan hyvin.Jospa aidilta saadut geenit vaikuttivat asiaan?

                                       
                                             H U H T I K U U

Huhtikuussa paastiin jo pihahommiin ja laitoin ensimmaista kertaa pihalle ryytimaan.Paljon sielta salaatinaineksia tulikin koko kesan.

Vietimme myos Pesah-juhlaa ja minullakin oli toista reilu 10 paivan loma.
Vietimme muutaman paivan mokkiloman pohjois-Israelissa mieheni suvun kanssa.

                                       T O U K O K U U

Toukokuussa oli jo niin helteista,etta laitoimme pihalle uima-altaan vahan meita vilvoittamaan.

Vierailimme myos jokavuotisella Light-festival'illa Jerusalemin keskustassa ja vanhassa kaupungissa.

                                              K E S A K U U

Siskonpojan Elian Bar Mitzva-juhlaa vietettiin kesakuussa ja saimme tanne myos siskoni,tatini ja tadinmiehen Suomesta juhliin mukaan.

                                     H E I N A K U U

Lampimat illat houkutteli viettamaan aikaa parvekkeella ja pihalla.
Grillattiin ja iltapalat nautittiin aina ulkona.

Juuri ennen kesalomaani mursin jalkani portaissa ja jouduin koko lomani viettamaan jalka kipsissa.
Se ei kuitenkaan estanyt minun Suomilomaani...

                              E L O K U U

Minulla on aina koko elokuu lomaa ja heti loman alettua matkasimme pariksi viikoksi Suomeen sukuloimaan.
Talla kertaa matkaseurana oli myos siskoni kaksi lasta,joten vietimme mukavan loman serkkujen kesken...

Loppukuusta lomailimme Nataniassa.Miehenikin oli jo lomalla,joten olimme koko perhe yhdessa.

                                       
                                                  S Y Y S K U U

Juhlimme paljon odotettuja haita,silla lasteni serkku,mieheni veljentytar meni naimisiin.
Han oli ensimmainen lastenlapsista,joka avioitui,joten haat oli merkittava tapahtuma myos isoaidille.

                                             L O K A K U U

Lokakuu oli juhlia taynna silla vietimme Rosh Hashanaa eli Uutta Vuotta,suurta sovituspaivaa eli Yom Kippuria ja Succottia eli Lehtimajajuhlaa.

Paljon ruokaa,vieraita seka vapaapaivia...

Kavimme mm.etela-Israelissa olevassa Ilmailumuseossa

seka tutustuimme Jerusalemin vanhan kaupungin alla oleviin tunneleihin.

                                          M A R R A S K U U

Viimeiset hetket viela puutarhassa seka

viimeiset passionhedelmat puusta...

                                           J O U L U K U U

Joulukuussa osui samaan aikaan seka Hanukka etta Joulu.
Koko joulukuu oli tosi kylmaa,joten kuuma glogi lammitti ihanasti.
Piparit,tortut seka munkit kuuluvat myos joulukuulle.

Tallainen vuosi 2016 on takana ja nyt katseet uuteen vuoteen 2017.
Muutamia tavoitteita ja lupauksia on uudelle vuodelle.Katsotaan sitten vuoden paasta ,mitka on toteutuneet...
Kaikille oikein hyvaa vuotta 2017!
Rakkautta,onnea,iloa,terveytta,rauhaa ja riemua.........

Ei enaa lapsi

Vanhin tyttareni lahti juuri autokoulutunnilleen.
Minulle tama on ollut pieni "kriisi'.Ei sen puoleen,etta pelkaisin hanen alkavan ajamaan autoa vaan se,etta yhtakkia hanesta on kasvanut jo nuori nainen,joka kay viimeista vuotta lukiota,ensi vuonna ei ehka enaa asu kotona vaan suorittaa kahden vuoden siviilipalvelua jossain muualla ja ajaa jo ajokorttia!
Mihin ne vuodet menikaan?
Han syntyessaan teki minusta aidin ja mieheni kanssa meista vanhempia.Han sai 1,5 vuotta kokea kanssamme "laatuaikaa" ainokaisena,jota myohemmin syntyneet sisarukset eivat ole saaneet.

Elama kuitenkin jatkuu ja ihanaa,etta lapset ovat itsenaisia ja rohkeita,eivatka pelkaa tarttua uusiin haasteisiin.Sehan se meidan tavoite tassa kasvatuksessakin on ollut.Antaa oikeat evaat tulevaisuuteen...

Itsekaan en ollut kovin vanha,kun ensi kertaa tulin kibutsille Israeliin.Ensi vuonna siita tulee kuluneeksi 30 vuotta.Itsestani tuntui,etta olin kovinkin aikuinen,mutta toista taisi ajatella vanhempanne,kun viela mukana oli 3 vuotta nuorempi siskonikin...

Ajokortista ja autoilusta puheenollen itse olen "koko elamani" ollut autotytto silla jo 10-vuotuiaana opettelin ajamaan autoa ja kahdeksan vuotta "harjoittelin" ennen kuin sain ajokortin.
Meidan ja naapurinlasten leikkeja oli leikkia taksia ja kuskasin asiakkaita paikasta toiseen.Pienikin viela olin,etta juuri ja juuri nakyi paa ratin takaa.Kai sinne penkille jotain tyynya laitettiin,etta nousin vahan korkeammalle,mutta piti ne jalat silti polkimillekin yltaa.
Myohemmin jo kortin saatuani olin isani apuna hinaamassa hanen ostamiaan romuautoja hajottamolle.Meita on kolme tyttoa,joten pitihan jonkun olla sitten se "poika".

Yhtena vuotena tulimme tanne Israeliinkin autolla Euroopan lapi.
Tosin lahdin siskoni ja ystavani kanssa "matkaoppaaksi" eraalle vanhemmalle poikamiehelle,kun han lupasi maksaa kaikki kustannukset.
Jo ensi metreista huomasin,etta hanen ajotaitonsa ei ollut kovin hyva ja kauhistuin mielessani,miten ihmeessa selviytyisimme aina Israeliin saakka hanen kyydissaan.
Sain hanet jossain Saksan autobaanalla ylipuhuttua,etta saisin osoittaa hanelle osaavani ajaa autoa ja voisin vuorotella kuskina.Han ei oikein naisten ajotaitoon luottanut,mutta onnekseni antoi minun ajaa ja paasimme kuin paasimmekin Haifan satamaan asti.
Matka oli kylla mielenkiintoinen ja taynna seikkailuja ja monet naurut on sita kerrottaessa naurettu.
Tasta matkasta saisi aikaiseksi ihan oman postauksensakin...

No,nyt tama esikoisesta alkanut juttu ronsys vahan muualle.
Ensi vuodelle siis aika suuriakin muutoksia.
Tarkein toivomus kuitenkin,etta saisimme pysya kaikki terveina.

Iloisin,mielenkiintoisin,odottavin mielin tulevaan vuoteen 2017!!!

Juhlien aikaa

Joka vuosi tama joulunaika kirpaisee ja saa mielen haikeaksi.
Ehka se on paljon myos ihania mielikuvia ja muistoja,eika se todellisuus sitten aivan niin ihanaa olekaan.Joulunaikaanhan muistuu lapsuudesta ne runsaslumiset maisemat,paukkupakkaset ja jopa hevosajelut rekineen.
Uskon silti,etta nauttisin tosi paljon joulun tunnelmasta Suomessa ja ennen kaikkea yhdessa olosta rakkaiden kanssa.

Tana vuonna Hanukka-juhla osui samaan aikaan joulun kanssa,mita ei ole tapahtunut kuin viimeksi 40 vuotta sitten.Eli eilen jouluaattona alkoi myos Hanukka ja sytytimme ensimmaisen kynttilan.
Lapsilla on koulusta lomaa,mutta minulla ja miehellani ei ole kuin yksi ylimaarainen lomapaiva,joten ei minkaanlaista mahdollisuutta matkustaa Suomeen tahan aikaan vuodesta...

Piparitaikinan tuoksun tuntiessaan lapset jo huudahtavat:Pipareita!
Piparien koristelun teimme tana vuonna yhdessa poikani kanssa.
Piparkakkutalonkin kokosimme ja lumimaailman siihen ymparille.Taisinkin unohtaa laittaa tanne siita kuvaa.
Kylmahan taalla nyt on,mutta lunta emme viela ole saaneet yon vain muutamasta lampoasteesta huolimatta.
Onneksi sisalla on lamminta ja aika tunnelmallistakin,jos vain sytyttaa kynttilan ja nautiskelee sen hamyisesta valosta.

Porkkanalaatikkoa tein viikonlopuksi.Ehka oli toinen kerta elamassa,kun tata valmistin.Kyllahan se ihan porkkanalaatikolta maistui,mutta eipa kelvannut tama uusi maku perheen nuorisolle.
Mielestani sopi kovastikin ainakin minun eiliselle kasvislautaselle,uunissa kypsennettyja kasviksia,tekemaani etikkapunajuurta,uuniperumoita ja porkkanalaatikkoa.Niin ja lisaksi tietysti uunilohta.Ei aina tarvitse lihaa saadakseen mahan tayteen...

Hyasintit kavin ostamassa viikko sitten puutarhalta,mutta eivat ehtineet ihan viela aukeamaan.Nuo krookukset(?) kylla aukes aika pian.

Ja syklaamikin on pysynyt hengissa vaikka yleensa kastelen sita liikaa ja onnistun sen aina tappamaan.

Ensimmainen Hanukka kynttila on sytytetty.Meilla sytytetaan sisalla yksi hanukkia oljylla ja pojan hanukkia  eli kynttelikko kynttiloilla.Ulkona parvekkeella on viela yksi hanukkia lasisen kotelon sisalla tuulen suojassa,joka myos sytytetaan ohikulkijoiden iloksi.

Hanukkana syodaan munkkeja,joten leivoin niita ja ne maistuivatkin kuuman glogin seurana.

Tana iltana meilla onkin vasta "joulu" silla menemme siskoni luokse ja avaamme siella muutamat paketit.
Tama aika onkin yhta lahjojen saamista,silla meilla on tapana ostaa lapsille myos hanukkalahjoja.Tytoille jotain isompaa ja poika pienimpana saa joka aamu pienen paketin.

Tein kartan meidan kodin molemmista kerroksista ja liimaan siihen tarran mista joka aamu saa pakettia etsia.
Viime yona ei tahtonut hanelle uni tulla,kun niin jannitti.Tanaan on sitten katsottu paketista loytynytta dvd-elokuvaa...

Hyvaa Joulupaivaa ja joulunjatkoa seka hyvaa Hanukkaa kaikille!

Joululaulujen ilta

Tana iltana kaikui suomalaiset joululaulut Suomen Lahetysseuralla Jerusalemissa.
Moneen vuoteen en ole ollut laulamassa,mutta tana vuonna sain tilaisuuden olla mukana.
Tilaisuudessa toi tervehdyksen myos Suomen suurlahettilaat Anu Saarela seka Pirkko-Liisa Kyostila.
Joululaulujen jalkeen maistuikin sitten lammin glogi ja joululeivonnaiset.

Tilaisuus ja kahvitus pidettiin talla kertaa Lahetysseuran ylatalolla silla alatalolla on alkanut mittava remontti.
Lahetysseuran paatalohan on rakennushistoriallisesti suojeltu talo,joka on rakennettu vuonna 1885.
Talo oli paassyt jo aika huonoon kuntoon ja nyt sita remontoidaan 1.6 miljoonalla eurolla.
Rakennus sijaitsee arvokkaalla ja keskeisella paikalla Jerusalemin keskustassa.

Suomen Lahetysseuralla on pitkat perinteet Lahi-idassa,silla tyo on alkanut siella jo vuonna 1924.
Jerusalemissa Lahetysseura on toiminut jo vuodesta 1950,jolloin myos tama rakennus ja tontti on ostettu.
Keskuksessa jarjestetaan kristillista ryhma-ja leiritoimintaa,koulutusta seka vierailuja.
Aiemmin siella oli myos majoitusta,mutta en tieda jatkuuko se toiminta remontin jalkeen.
Meille tama keskus on tuttu Suomikerho ja -koulusta,jonne lapsiamme aina veimme.
Alhaalla kuva paarakennuksesta kuvattuna kadulta pain.(kuva netista)
Upea rakennus,jonka toivon olevan viela komeamman remontin jalkeen.

Naissa puitteissa siis lauloimme joululauluja.Yritin laittaa silmat kiinni paastakseni oikeaan tunnelmaan,mutta ne "hanget korkeat nietokset" puuttuivat...

Kynttilanvalossa

Johtuiko kenties naapuritontin rakennusprojektista,mutta meilla oli yhtena iltana kuuden tunnin sahkokatkos.
Minua se ei niin haitannut,silla liian harvoin tulee oleskeltua kynttilanvalossa ja kuumaa juotavaa ja ruokaa   saa lammitettya kaasulla.
Mukavaa oli,etta kerrankin koko perhe kokoontui samaan huoneeseen silla meidan kolmikerroksisessa talossa yleensa jokainen piiloutuu omiin nurkkinsa.

Meilla olen vain mina,joka joskus sytyttelee kynttiloita ja sammuttelee valoja,kun muut haluavat olla taydessa valaistuksessa.
Miehenikin sytyttelee heti valoja,kun olen saanut ne vahan himmennettya.
Perhe naureskeleekin minulle,etta aiti on vahan romanttinen.No,kyllahan talven viileyteen tarvitsee vahan tunnelmaa ja romantisuuttakin!

Viime viikonlopulla sain tehtya ensimmaisen piparkakkutaikinan ja leivoimme ensimmaiset piparit.
Oikeastaan tein taikinan piparkakkutaloa varten,joten pipareista ei tullut ihan niin kuohkeita  mita tavallisella taikinalla,josta aina leivon.

Pitaahan sita suomalaisella olla toki muumimuottejakin.
Viime kesana ostin naita Suomesta mukaan.
Minulla alkaakin olla jo iso lasipurkillinen muotteja.Eraanlainen kerailykohde sekin...

Viime viikonloppuna satoi aika kovastikin ja ilma kylmeni todella paljon.
Yolla alkaa olla jo tosi viileaa,joten kannoimme sahkopatterit varastosta esiin.
Meillahan on talossa lattialammitys,mutta emme kayta sita juuri koskaan.Talomme on tosi lammin ja ylakerrassa riittaa iltaisin nailla irtopattereilla lammitys.

Tyttareni kanssa kokosimme tata "lumimaailmaa" yhtena iltana.
Talojen seinat oli vahan vinot ja taikina yrityksesta huolimatta vahan liian paksua,joten osat ei sopineet ihan taydellisesti yhteen,mutta kivaa meilla oli tata koristellessa.
Voinhan viela tehda yhden satsin sokerikuorrutusta ja pursotella nuo nurkat viela uudelleen...

Eilen illalla oli taas kuukauden Suomikirjastoilta ja talla kertaa juhlimme samalla myos Suomen Itsenaisyytta.
Ennen kun paasin toista lahtemaan ja ruuhkissa jonottamisen jalkeen paasin perille kaikki suomalaiset herkut oli osittain syoty,joten poytia en alkanut kuvaamaan,mutta riittihan siella maisteltavaa minullekin.
Pipareita,joulutorttuja,pullaa,kakkuja,lohta,salaatteja ja mustikka-raparperisoppaa ainakin oli tarjolla.

Lukemista sain taas pitkaksi aikaa,silla mukaan otin ison pinon kirjoja ja muutaman lehden.
Kiva oli taas jutella suomea ja tavata tuttuja seka uusia kasvoja...

Tanaan voisikin taas sytytella kynttilan Suomen Itsenaisyyspaivan kunniaksi.
Kaikille hyvaa Itsenaisyyspaivaa!
Ensi vuonna sitten Suomi juhliikin suuresti!!!

Talvisempaa ilmetta kotiin

Vihdoinkin alkaa ilmat vahan vaikuttaa talvisemmilta vaikka ei viela vetta ole satanutkaan.
Vesisade olisi kylla paikallaan silla eri puolella Israelia riehuu metsapalot ja osa niista on levinnyt lahelle asutuskeskuksiakin ja polttanut talojakin.
Onneksi asumme keskella kaupunkia emmeka kovin lahella mitaan metsaa...

Vaikka en olekaan mikaan ahkera sisustuksen muuttaja aina nain talven kynnyksella haluan vaihtaa kesaisen pastellisemman sisustuksen vahan tummempaa ja yllatyksekseni huomasin paljon myos naihin tahtikuvioihin.
Paljon erilaisia tahtiaiheita olikin kotiutunut meille,kun kiertelin vahan kameran kanssa niita kuvaamassa.

Talla viikolla ehdin vahan sisustella ja siivoilla tarkemmin tuolla ylakerrassa,kun kaikki kolme tytartani olivat yhta aikaa kolmen paivan luokkaretkella etela-Israelissa.
Kotona oli niin hiljaista,ei ollut paljon pyykattavaa eika ruoanlaittoa...

Taman viikon piristyksena oli myos ystavien kesken tapaaminen kahvilassa.Saimme lopultakin aikaiseksi kokoontua pitkan tauon jalkeen.Juttu kuitenkin jatkuu siita mihin viimeksi jai.

Tyoni on kylla vienyt "mehut" aika lailla,silla pari vauvaa on aika itkuista ja vievat paljon aikaa ja energiaani.
En monesti ole tyopaivan jalkeen niin vasynyt kuin eilen,etta nukahdin sohvalle,kun halusin vahan aikaa vain makoilla.
No,tanaan taas on viikon viimeinen tyopaiva ja viikonloppu edessa.

Jos on viime paivien kovat tuulet tuoneet pihalle hiekkaa ja polya,meilla sita vasta onkin!
Toissapaivana naapuritontille tuli kaivinkone kaivamaan talon perustuksia ja hiekka pollyaa.
Suljin kaikki ikkunat ja iltapaivisin suihkuttelen letkulla enimmat hiekat pois,mutta joka paiva on uusi kerros hiekkaa piha ja parveke taynna.

Nayttaisi kuitenkin,etta tama poly on viela pieni harmi!
Juuri nyt alkoivat porata jollain jarealla poralla kalliota ja koko talo jyrisee ja huojuu.
Apua,kuinkahan kauan tata oikein kestaa?
Puhumattakaan niista uteliaista,tuijottavista tyomiehista,joita alkaa tuossa ikkunan takana kohta olla.
Hyvasti rauha ja yksityisyys!

Luomus-Luonnontieteellinen museo

Kesalomamme pari viimeista lomapaivaa vietimme Helsingissa.
Tytot halusivat ostoksille,mutta poikani ei voi sietaa kaupoissa kulkemista paitsi jos kyseessa on lelukauppa.
Sovimme,etta jaamme ajan jokaiselle mielenkiintoisia asioita ja esitin pojalleni Luonnontieteellista museota.
En itsekaan tiennyt tarkalleen millaisesta museosta on kysymys,mutta luettuani siella olevan myos dinosauruksia,poikani oli halukas tutustumaan...

Museossa kannatti todellakin vierailla.
Erittain hienosti ja mielenkiintoisesti rakennettu eri nayttelyt.
Tytot lahtivat aluksi mukaan silla mielella,etta se kiinnostaa vain Natania,mutta olivat kaikesta yhta lailla kiinnostuneita.

Museo sijaitsee Pohjoinen Rautatiekatu 13 aivan siina Kampin linja-auto-ja metroaseman lahistolla.
Vanha arvokas rakennus on upea seka ulkoa etta sisalta.
Itse en ollut huomioinut tata rakennusta koskaan ennen vaikka aikoinaan olen yhden talven jopa asunut Helsingissa.

Museossa on pysyvina nayttelyina Maailman luonto,Elaman historia,

Suomen luonto,Luut kertovat seka Muutosta ilmassa.

Mielenkiinto sailyi aivan loppuun saakka,silla joka nurkan takana oli jotain uutta ja jannittavaa.
Paljon olisi oppinut lisaa asioita,jos olisi ollut aikaa perehtya kirjoitettuihin teksteihin,mutta nyt etenimme vahan nopeammalla vauhdilla.
Uskoisin taman olevan suosittu koululaisryhmien vierailukohde.Museo on kavijamaaraltaan kolmanneksi suosituin Suomessa.

Kierroksemme paattyi ylimmassa kerroksessa olevaan Suomessa syntyneeseen kaksipaiseen vasikkaan.
Vierailusta jai tunne,etta tanne voisi tulla viela uudelleen.
Suositten kaikille seuraavan Helsingin matkan(tai siella oleskelevien)vierailukohteeksi!