keskiviikko 30. syyskuuta 2015

R.I.P Uri ben Malka Sultana

Edellista postausta kirjoittaessani en sitten tiennyt,etta jo kuuden tunnin kuluttua saan tiedon rakkaan appeni muutosta tasta ajasta iaisyyteen.
Vaikka hanen kuolemansa olikin jo odotettu se saa valtavan surun ja kaipauksen aikaan meidan kaikkien omaisten kesken.

Juutalaisen tavan mukaan hautaaminen tapahtuu samana paivana,joten aamu oli meille kaikille erittain kiireinen kaikkine jarjestelyineen.

Kuvassa olevat kuolinilmoitukset painatetaan ja laitetaan esille lahiomaisten kotien oviin ja yleisille paikoille tiedoksi kuolemasta ja hautajaisista.

Jarjestelin toisen minian kanssa appivanhempieni kodin hautauksen jalkeen tapahtuvaan kokoontumiseen.
Onneksi olin anoppini pyynnosta ostanut muutamaa paivaa ennen kertakayttoastioita,joten minulle jai enaa tehtavaksi ostaa juomia ja pienta syotavaa.

Nainkin lyhyella varoituksella hautajaisiin tulee aina paljon ihmisia.Sabankin hautaansiunaukseen saapui reilusti sata sukulaista,ystavaa ja lasten ystavaa vaikka kyseessa oli juhlaa edeltava iltapaiva ja kaikki kiireisia jarjestaessaan Lehtimajajuhlaa.

Minulla oli reilu tunti aikaa valmistaa meidan illan ateriat.Jossain vaiheessa soitin aamupaivalla tyttarilleni pyytaakseni heita jo vahan aloittamaan.He vastasivat,etta "aiti,ala huolehdi,me aloitimme jo ruoanvalmistuksen ja siivosimme talon".Miten ihanat lapset minulla!

Hautauksen jalkeen lahiomaiset istuvat viikon ajan shivaa eli suruviikkoa.Vainajan puoliso,lapset ja sisarukset ovat surutalossa viikon ja vieraat kayvat viikon ajan heita siella lohduttamassa.
Saban poismeno tapahtui juuri ennen Lehtimajajuhlaa ja taman viikon ajan kestavan juhlan aikana ei istuta shivaa,joten meille jai vain pari tuntia aikaa viettaa shivaa.
Appeni tuntien tama olikin hanen tahtonsa.Han ei tykannyt,etta hanen vuokseen pitaa tehda jotain ylimaaraista tyota....

Appeni oli syntynyt vuonna 1931 Jerusalemissa.Noin 10-vuotiaana han muutti vanhempiensa ja sisarustensa kanssa Irakiin,josta vanhempansa olivat aiemmin muuttaneet Israeliin.
Siella he elivat aina 1950 vuoteen asti,jolloin muuttivat takaisin Israeliin.

Vuonna 1959 han solmi avioliiton myos Irakissa syntyneen Naomin kanssa ja heille syntyi nelja lasta.
Vuosia myohemmin heidan perheeseen liittyi myos eras suomalainen minia,josta han piti todella paljon ja tykkasi viettaa aikaa yhdessa.
Tasta alkoi sitten minun osuuteni tassa perheessa....

Kaukana omista vanhemmistani on onni omistaa ihanat appivanhemmat.Minulla oli onni omistaa ihana appi ja ihana anoppi,joka elakoon aina 120 vuotiaaksi asti,kuten taalla aina sanotaan....


8 kommenttia:

  1. Osanottoni perheellesi Lisay.
    יהיה זכרו ברוך

    VastaaPoista
  2. Osanottoni!
    Appivanhemmat ovat tosiaan erikoisen tarkeita kun omat vanhemmat ovat kaukana.
    Hienoa etta ottivat sinut hyvin vastaan. Samoin itsellanikin, ihana appi kuoli jo yli kymmenen vuotta sitten ja anoppi nyt kesalla. Heita on ikava.

    Kavipa teilla nyt "hassusti" tuon shivan kanssa. Ehka appi tosiaan halusi etta vaan jatkatte elamaanne ja Shukotin juhlimista. Voimia teille.

    VastaaPoista
  3. Osanottoni. Minulle appivanhempani näyttelevät jopa suurempaa roolia, kun omani. En osaa edes ajatella, että kuinka meidän käy, kun siirtyvät ajasta ikuisuuteen.

    VastaaPoista
  4. Meillekin jäi hyvät muistot Urista. Osanottomme ja voimia teille kaikille toivottavat J ja Miri, kuten Uri minua kutsui!

    VastaaPoista
  5. Lammin osanotto ja voimia.Hyvat muistot on Urista oli hiljainen ja hyva mies.

    VastaaPoista