Anoppini Naomi ja David Ben Gurion

Minulta pyydettiin postausta appivanhemmistani,jotka ovat Irakin juutalaisia ja jotka ovat muuttaneet sielta Israeliin ja aloittaneet taalla uuden elaman.
Kirjoitan nyt anopistani Naomista,silla hanen sukunsa on tehnyt sukututkimusta,joten minulla on paljon kirjoitettua tietoa hanen perheensa vaiheista.

Otsikon mukaisesti laitoin taman kuvan Naomista ja David Ben Gurionista tahan ensimmaiseksi.Naomi tyoskenteli vuosia Knessetin kanttiinissa ja han sai jatkuvasti olla tekemisissa Israelin historian vaikutusvaltaisimpien henkiloiden kanssa.

Naomin vanhemmat Gila ja Moshe asuivat Irakissa Bagdadissa ja heille syntyi siella 10 lasta,5 tyttoa ja 5 poikaa.
Perhe asui suuressa talossa muslimikaupunginosassa.
Isa oli poliisikomentaja ,kunnes vuonna 1933 hallitus erotti kaikki juutalaiskomentajat ja han jatkoi tyoskentelyaan Irakin rautateilla.
Lapset opiskelivat seka juutalais-etta muslimikouluissa.Naomin kavi koulua muslimilasten kanssa.
Joka kesa lomillaan aiti matkusti lasten kanssa vanhempiensa luo maalle Bakuvaan muutamaksi kuukaudeksi.
Heille isansa tyon puolesta junamatkat olivat ilmaisia ja joskus he saivat paikat jopa 1-luokasta.
Naomi kuvailee Bakuvaa todella kauniiksi paikaksi,jossa oli paljon vetta ja kaikki oli rehevan vihreaa.Siella kasvoi myos paljon erilaisia hedelmapuita ja tuoksu oli "huumaava".

Vuonna 1941 alkoi vaikeudet muslimien ja juutalaisten valilla,silla Euroopasta ja nykyisen Israelin alueelta kuului uutisia juutalaisvainoista ja selkkauksista muslimien ja juutalaisten valilla ja se vaikutti myos Irakin muslimivaestoon.
Juutalaisten tilanne huononi ja Naominkin perhe joutui muuttamaan juutalaislahioon pienenpaan ja vaatimattomampaan asuntoon.
Vuosina 1941-1951 alkoivat juutalaiset muuttaa Israeliin,joka perustettiin vuonna 1948.
Naomin isa teki monta matkaa Israeliin ja avusti juutalaisnuorukaisia muuttamaan maahan.
Kesalla 1950 myos Shironin perhe muutti Israeliin.Heidan lentonsa oli ensin Kyprokselle ja sielta Israeliin.

Ensimmaiset nelja vuotta perhe asui telttaleirissa ensin Bardes Chanassa ja myohemmin Kastinassa.Olot olivat surkeat.Jokaiselle perheelle osoitettiin pieni teltta,kaymalat oli ulkona ja peseytymisvesi kannettiin vesipisteesta teltalle.
Lapset joutuivat myos toihin ja 15-vuotias Naomikin istutti puita Askeloni ja Beer Shevan valille.
Yhtena talvena satoi vetta taukoamatta 30 paivaa ja tuuli vei teltat.
Lapset sijoitettiin eri puolille maata kibutseihin ja yksityiskoteihin.

Perhe sai ostettua pienen yhden huoneen ja keittion Jerusalemin Katamonin lahiosta,jonne muutti 12 hengen perhe.
Asunnon keittio ja wc sijaitsivat siivessa,jonne oli kulku ulkokautta.
Minakin kavin tassa asunnossa silloin,kun sisaankaynti oli viela nain.Myohemmin huoneisto kunnostettiin kahden huoneen ja keittokomeron asunnoksi.

Kaikki muistelevat kuinka tassa asunnossa oli paljon iloa,juhlia,sapatin viettoa,lapsia,lastenlapsia seka paljon rakkautta.
Naomin aiti Gila asui tassa asunnossa kuolemaansa saakka vuonna 1990.

Naomi tyoskenteli aluksi useissa tyopaikoissa,kunnes sai tyopaikan vakituisen tyopaikan Knessetin kanttiinissa seka Heprealaisen yliopiston puhelinkeskuksessa.

Naomi ja Uri avioituivat vuonna 1958 ja he saivat nelja lasta;kolme poikaa ja tytar.

Anoppini on saanut elaa mielenkiintoisen elaman ja saankin kuulla usein monia tarinoita synnyinmaastaan Irakista.
Appeni tarina on myos mielenkiintoinen,silla han on syntynyt taalla Jerusalemissa ja heidan perheensa on palannut sitten takaisin Irakiin.Siita ehka joku toinen kerta...

Toivottavasti jaksoitte lukea.Samalla laitoin itselleni ylos vahan historiallista tietoa.

Shabat Shalom Jerusalemista!