Viikonlopuksi on luvattu myrskya,vesisateita ja kylmaa... Aionkin pysytella sisatiloissa lampimassa,luskella vilttiin kaariytyneena jotain kirjaa tai selailla sisustuslehtia.
Muutaman viikon kylmemman jakson jalkeen alkaa kaivata jo vahan lampimampia paivia,etta voisi vahan olellakin parvekkeella eika vain nopeasti pistaytya.
Lamptila on pysytellyt +10 asteen alapuolella ja yolla on ollut lahella nollaa.Ei kuitenkaan niin kylmaa,etta olisimme saaneet tanne lunta...
Kun siskoni oli muutama kuukausi sitten meilla,teimme "loytoja" kadulta. En kyllakaan viitsinyt mainita loydoistamme miehelleni viela tassa vaiheessa mitaan,silla han ei olisi ymmartanyt meidan ajatuksenkulkua laisinkaan...
Tallaisia parvekepoytia niista sitten tuli maalauksen jalkeen.... Mieheni ihmetteli,miten olemme saaneet nuo raahattua kotiimme.No,suomalaisella sisulla tietysti!!!
Keittion ikkunan alla oleva kukkapenkki oli aika surkea. Onneksi siskollani oli heti ideat mielessa sen kunnostamiseen...
Eikos vain paljon parempi!!! Kaikki kasvit ovat nyt kovasti kasvaneet. Laventelit ja rosmariini ovat alkaneet kukkia. Laitan kesalla uusia kuvia siita,millainen kukkaviidakko tassa sitten on!!!
Eilen tuli 4 vuotta pienimman poikani syntymasta. Vuodet vierivat niin nopeaan ja yht'akkia hanesta on tullutkin jo niin iso poika!!!
Olen niin onnellinen,etta viela halusimme neljannen lapsen,silla Natanista on niin paljon iloa ja hauskuutta joka paiva koko perheelle.
Minahan sain kaikki kolme tyttoa kahden ja puolen vuoden sisalla ja silloin eletty vauva-ja taaperoaika oli niin raskasta aikaa,etta sanoin,etta minulle riittaa nama kolme ihanaa tyttoa...
Kuitenkin kuuden vuoden kuluttua nuorimman tyton syntymasta halusin viela kokea uudelleen aitiyden ja meille syntyi poika.
En enaa ollut mikaan nuori odottaja,mutta kaikki meni hyvin ja painvastoin pieni poika on pitanyt minut nuorenmielisena...
Viime kesana tapasin ikaiseni naistuttavani Suomessa,joka ihmetteli,miten viela "nain vanhana" jaksoit tehda lapsen. Han itse oli tehnyt lapset nuorena ja oli jo minun pojan ikaisen lapsen mummo. Han hoki koko ajan,miten me ollaan jo vanhoja...
Onneksi minusta ei tunnu viela vanhalta. Varmasti jokaisen elamantilanne vaikuttaa siihen,miten jokaisesta tuntuu. Itse elan elamaa pienten lasten aitina.Nuorempana menin,matkustin ja elin itselleni,joten nyt on perheen aika!!!
Jerusalemin vanhan kaupungin muurit iltavalaistuksessa vaikka ei tama kuva ole eilen otettukaan....
Onkohan minusta tullut jo "vanha" vai mika lie,kun en edes jaksanut uuden vuoden vaihteeseen valvoa.
Meidan piti kyllakin lahtea ulos syomaan siskoni ja miehensa kanssa,mutta siskoni oli viela niin voimaton flunssassaan,joten siirsimme illan istujaisia myohempaan.
Toivon meille ja teille kaikille oikein hyvaa uutta vuotta,onnea,iloa,rauhaa ja rakkautta!!!!
Kiitos,etta taalla joku kay blogiani lukemassa vaikka viime aikoina olen ollut tosi saamaton taman blogini suhteen...
Olen jo puolet elamastani Israelissa asusteleva perheenaiti,jonka elamaa sulostuttaa nelja lasta seka aviomies.
Arjen pyorityksen lisaksi nautin askarrella,tuunata,sisustaa ja tyokseni hoitelen muutamaa hoitovauvaa kotonani.