Siskoni kertoi olleensa taman alkuviikon ylaasteen kouluavustajan sijaisena.Han kertoi ihan kauhuissaan,etta nyt hanen silmat vasta aukenivat nakemaan mika on taalla koulu ja oppilaat.Luokat on tosi suuret;lahemmaks 40 oppilasta luokassa,vilkkaita lapsia,huudellaan havyttomyyksia opettajalle,poistutaan kesken tunnin luokasta,osa oppilaista ei avaa kirjoja,ei ota kynaa esille vastatakseen kokeeseen...
Toiset haluaisivat opiskella,mutta opettajan aani ei kuulu muun meteloinnin takaa.
Toisilla opettajilla oli tiukka ote oppilaisiin ja hairikointia ei ollut,mutta muutaman opettajan tunneilla meno oli ollut tallaista.
(onneks tytoillani on koulussaan pienemmat luokat)
Muisteltiin sitten omaa kylakouluamme.Koulussa oli vain kolme luokkaa;1-2 lk,3-4 lk ja 5-6 lk yhdessa.
Vanha suuri sokkeloinen rakennus(alhaalla kuva),joka luokassa kakluunit nurkassa,joissa talvisin paloi tuli antaen lampoa luokkaan.
Seinilla oli Suomen presidenttien kuvia,opetustauluja,ja vitriinikaapeissa taytettyja elaimia.
Koulun takana oli uudempi rakennus,jossa oli keittola ja ulkovessat.Toinen tytoille ja toinen pojille.Pitka huone,jossa vierivieren kannellisia wc-aukkoja.Ei ollut yksityisyytta...
Jarjestajan tehtava oli soittaa kelloa valitunneille ja takaisin tunneille.Kello oli sellainen"aisakello".Valitunnilla juostiin kello kadessa koulun ympari,etta kaikki oppilaat tietaa palata tunnille.
Oven edessa seistiin jonossa ja suorin jono paasi ensin sisaan.
Jarjestajan tehtavana oli hakea keittolasta maitokarryilla ruoka koko koululle.
Siina olikin raahaaminen,kun piti kantaa kahden luokan ruoat toiseen kerrokseen kapeita kiertavia portaita ylos.
Kylla siina eraankin kerran hernekeitot kaatui lattialle.
Oppilailla oli kunnioitus opettajia kohtaan.Jos joskus vahan puhuttiin tunnilla,mutta ei koskaan johtajaopettajan tunnilla.
Kuulostaapa kuin joltain historian luennolta,mutta aloittaessani koulun ,sain onnekseni olla viela tallaisessa koulussa.
Nyt tama koulu on purettu ja tilalla on uusi,mutta mielestani paljon rumempi koulurakennus.
Pari ensimmaista kuvaa on museomme museokoulusta.Nakevatpa lapseni siella millaisessa koulussa aiti on opinnot aloittanut...
Toisilla opettajilla on homma hanskassa, eikä edes luokan villein ja suulain oppilas todi hyppiä silmille. Luulen, että opettajaksi synnytään. Kaikista siihen ei ole. Välillä tuntuu, että osa vanhemmista ei halua tajuta kuinka hankalia lapset ovat koulussa. Se on heistä koulun ongelma. Sääli, sillä rauhattomasta luokasta kärsivät lopulta kaikki.
VastaaPoistaOlen aina sanononut opettajille, että jos ongelmia on niin heti vaan minulle viestiä. Onneksi hyvin on mennyt. Yläkoulun opettajista osa on kerrassaan hyviä ja osa sitten tekee vain (ja ei aina sitäkään) välttämättömimmän. Nuoret huomaavat heti, jos hieltä ei vaadita mitään ja eivät tee itsekkään mitään.
Täällä ei opettajilee haistatella ja jälki-istuntoon pääsee yläkoulussa hyvin "helposti"!
Sinun koulunkäyntisi kuulostaa vähän samalta kuin itselläni.
VastaaPoistaRauhallinen oli meininki tuolloin ja opettajaa piti kunnioittaa.
Minä taas kunnioitan nykyajan opettajia kun jaksavat tehdä arvokasta työtä.
Ihanan näköinen koulu. Opettajaa ennen kunnioitettiin mutta paljolti toisin on nyt... Onneksi meidän penskat ovat maalaiskoulussa!
VastaaPoistaEnnen oli kaikki toisin :) Muistan itsekin oman ala-asen opettajan auktoriteetin olleen sitä luokkaa, ettei edes komentaa tarvinnut. Ja mahtava opettaja meidän kaikkien mielestä!
VastaaPoistaMukava blogi sulla muutenkin, palailen uudelleen :)
Todellakin ennen kaikki oli toisin :-))
VastaaPoistaTutulta kuulostaa sinun koulunkäyntisi. Paitsi sellaista ruuanhakua ei ollut. Kyllä se on totta, että nykyään ei enää opettajilla ole sellaista aukroriteettia kuin ennen. Sääli.
VastaaPoista