keskiviikko 30. syyskuuta 2015

R.I.P Uri ben Malka Sultana

Edellista postausta kirjoittaessani en sitten tiennyt,etta jo kuuden tunnin kuluttua saan tiedon rakkaan appeni muutosta tasta ajasta iaisyyteen.
Vaikka hanen kuolemansa olikin jo odotettu se saa valtavan surun ja kaipauksen aikaan meidan kaikkien omaisten kesken.

Juutalaisen tavan mukaan hautaaminen tapahtuu samana paivana,joten aamu oli meille kaikille erittain kiireinen kaikkine jarjestelyineen.

Kuvassa olevat kuolinilmoitukset painatetaan ja laitetaan esille lahiomaisten kotien oviin ja yleisille paikoille tiedoksi kuolemasta ja hautajaisista.

Jarjestelin toisen minian kanssa appivanhempieni kodin hautauksen jalkeen tapahtuvaan kokoontumiseen.
Onneksi olin anoppini pyynnosta ostanut muutamaa paivaa ennen kertakayttoastioita,joten minulle jai enaa tehtavaksi ostaa juomia ja pienta syotavaa.

Nainkin lyhyella varoituksella hautajaisiin tulee aina paljon ihmisia.Sabankin hautaansiunaukseen saapui reilusti sata sukulaista,ystavaa ja lasten ystavaa vaikka kyseessa oli juhlaa edeltava iltapaiva ja kaikki kiireisia jarjestaessaan Lehtimajajuhlaa.

Minulla oli reilu tunti aikaa valmistaa meidan illan ateriat.Jossain vaiheessa soitin aamupaivalla tyttarilleni pyytaakseni heita jo vahan aloittamaan.He vastasivat,etta "aiti,ala huolehdi,me aloitimme jo ruoanvalmistuksen ja siivosimme talon".Miten ihanat lapset minulla!

Hautauksen jalkeen lahiomaiset istuvat viikon ajan shivaa eli suruviikkoa.Vainajan puoliso,lapset ja sisarukset ovat surutalossa viikon ja vieraat kayvat viikon ajan heita siella lohduttamassa.
Saban poismeno tapahtui juuri ennen Lehtimajajuhlaa ja taman viikon ajan kestavan juhlan aikana ei istuta shivaa,joten meille jai vain pari tuntia aikaa viettaa shivaa.
Appeni tuntien tama olikin hanen tahtonsa.Han ei tykannyt,etta hanen vuokseen pitaa tehda jotain ylimaaraista tyota....

Appeni oli syntynyt vuonna 1931 Jerusalemissa.Noin 10-vuotiaana han muutti vanhempiensa ja sisarustensa kanssa Irakiin,josta vanhempansa olivat aiemmin muuttaneet Israeliin.
Siella he elivat aina 1950 vuoteen asti,jolloin muuttivat takaisin Israeliin.

Vuonna 1959 han solmi avioliiton myos Irakissa syntyneen Naomin kanssa ja heille syntyi nelja lasta.
Vuosia myohemmin heidan perheeseen liittyi myos eras suomalainen minia,josta han piti todella paljon ja tykkasi viettaa aikaa yhdessa.
Tasta alkoi sitten minun osuuteni tassa perheessa....

Kaukana omista vanhemmistani on onni omistaa ihanat appivanhemmat.Minulla oli onni omistaa ihana appi ja ihana anoppi,joka elakoon aina 120 vuotiaaksi asti,kuten taalla aina sanotaan....


lauantai 26. syyskuuta 2015

Lomamieli hukassa




Perjantaina jain jo 11 paivan lomalle,silla huomenillalla meilla alkaa viikon kestava Lehtimajajuhla.
Pystytettiin jo lehtimaja ja lapset sen koristelivat.
Tassa lehtimajassa siis syodaan koko viikon ateriat ja aterioille kutsutaan perhetta ja ystavia.

Paljon oli suunnitelmia talle viikon mittaiselle koko perheen yhteiselle lomalle,mutta nayttaa suunnitelmat nyt muuttuvan.
Mieheni isan vointi on huonontunut ja mieheni juuri soitti,etta ehka jaa yoksi hoitokotiin saban luo valvomaan laakarin kehotuksesta.
Nyt on taas se tilanne kuin nelja vuotta sitten ennen aitini poismenoa,etta joka puhelinsoittoa saikahtaa.Sydan pamppaillen vastaa,kun ei tieda minkalaisia uutisia sielta kuulee....




Toisaalta hyva,etta olen juuri nyt lomalla.
Voin olla helpommin tukena ja apuna tana raskaana aikana...
Tallainen lehtimajajuhlan aika tana vuonna......

keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Viileampaa,please!



Pari paivaa kestava uuden vuoden juhla on juhlittu,syoty ja levatty.
Ruokaa sai taas keittaa monelle aterialle,silla taalla kuuluu juhlissa aina ruoka ja sita pitaa olla paljon ja monensorttista.
Meidan perheen lisaksi meilla ei kyllakaan ollut kuin anoppi mukanamme,joten vahan helpommalla paasin...


Vahitellen alan kylla kyllastymaan tahan ainaiseen kuumuuteen ja hikiseen oloon.Aloin jo miettia muita syita siihen,etta hikoiluttaa koko ajan(hih!),mutta onneksi nuoremmillakin on kuuma!!!
Ilmastointi on paalla koko ajan paivisin,mutta yolla on tuskastuttavaa nukkua ylakerrassa,jossa meilla ei ole kuin tuulettimet huoneissa.
Muutamana yona olen noussut kylmaan suihkuun ja jatkanut unia marka pyyheliina paalla.Ongelma vaan,kun ei suihkustakaan tule tarpeeksi kylmaa vetta....


Onneksi eilen illalla vahan viileni ja yllattaen satoi vahan aikaa jopa vetta.
Ensimmainen sade monen kuukauden kuivuuden jalkeen on aina ihanaa ja ryntasimmekin kaikki parvekkeelle nauttimaan sateen ropinasta ja nuuhkimaan sateen tuomasta raikkaasta tuoksusta.

Ihanaa viikon jatkoa kaikille!
Pari paivaa toita ja jalleen viikonloppu....

perjantai 11. syyskuuta 2015

Varastettiin Beckham



No,ei nyt ihan tietoisesti varkaissa olla oltu,mutta kuitenkin kotiin kulkeutui hajuvesi ilman maksamista.
Tyttarelleni ostin hajuveden,kun oli niin hyvassa tarjouksessa.Samalla ostin meikkeja ja hygieniatuotteita enka huomannut kuin vasta kotona kuittia tarkastaessani,ettei hajuvedesta ollut veloitettu mitaan.

Muutaman paivan paasta olin samassa liikkeessa ja pyysin myyjaa tarkistamaan kuitin ja pyysin maksaa hajuveden.
Myyja oli lievasti sanoen yllattynyt ja sanoi,ettei tapaa kovin monta kaltaistani asiakasta.Mina olin taasen siita yllattynyt,silla mieleeni ei edes tullut jattaa maksamatta nainkin kallis tuote.
Viela minulla on omatunto,joka soimaisi joka kerta,kun David Beckhamin tuoksut leijailisi nenaani....





Koko viikko ollaan hengitelty hiekkaa,silla koko maan ylla on leijaillut jo monta paivaa paksu hiekkapilvi.
Maisemat on peittyneet harmaaseen hiekkapolyyn ja sita on leijaillut myos sisatiloihin,etta on tuntunut ikaan kuin olisi hiekkapaperia kurkussa.
Parvekettakin olen pessyt jo monena paivana ja nyt aion pesta sen kunnolla,silla ilma nayttaa lopultakin suht' selkealta.Toivottavasti tama hiekkamyrsky on nyt ohitse!

Minulla on nyt viiden paivan loma,silla ensi sunnuntaina alkaa juutalainen uusi vuosi.
Johan tassa ehdittiin jo perati kahdeksan paivaa toita tehdakkin.
Lomat ei viela lopu tassa kuussa tahan silla viela on edessa muitakin juhlia.

Aloitin tana syksyna ihanasti vain kahden pienen hoitovauvan kanssa ja juhlien jalkeen saan kolme hoidokkia lisaa.
Joka vuosi tallaiset vauvojen uudenvuoden toivotukset ihastuttavat aiteja.Onhan se toki vauvansa ensimmainen taideteos.

Tama viikko on ollut myos yhta juhlaa,silla tyttareni ja siskon tytar tayttivat 16 ja yhtena iltana olimme suomalaisen ystavani pojan haissa.

Koko syyskuu yhta juhlintaa!
Hyvaa uutta vuotta,Shana Tova kaikille sita viettaville!!!

perjantai 4. syyskuuta 2015

Mika luonnonrauha!


Taas vahan aikaa taalla kuumassa ja polyisessa kaupungissa oltuani(pari paivaa on kovinkin polissyt,silla uusivat meidan kadulla asfalttia)haikailen Suomen raikasta ilmaa ja rauhallista luontoa.

Eipa sita silloin aikoinaan Suomessa asuessa osannut arvostaa,mutta nyt kaiken nakee erilaisin silmin...



Lapsuuden kotini lahella muutaman kilometrin paassa on pieni jarvi,jossa lapsena ja nuoruudessa tuli vietettya paljonkin aikaa.
Ystavillani on siella mokkeja ja niin monet kerrat vietimme siella huippuhauskaa aikaa suurella porukalla.
Lapsuudestani muistan,kun tanne aina pyorailimme uimaan ja aivan yhta kuuma oli,kun poljimme takaisin kotiin.
Lapsuuden kesat oli aina kuumia!






 Tassa metsassa aitini oli puolukassa naapurin Maijun kanssa ja jalka murtui kaatuessaan.
Ei silloin ollut kannykoita,joten Maiju halyytti naapurista apua ja isani toi aitini pyoranterakalla tielle ja autolla sairaalaan.Ei silloin halyytetty ambulanssia ihan pieniin juttuihin...




Mustikoita oli tana vuonna paljon ja mekin saimme kerattya muutaman litran ja tuotua mukanamme talven mustikkapiirakoihin.
Aitini oli erittain ahkera marjastaja ja joka vuosi kerasi kymmenia litroja mustikoita,vadelmia ja puolukoita metsasta.
En ehka aitini marjamaariin paasisi,mutta uskon etta keraisin myos marjoja talven varalle..



                                                                 Siskoni pihalta



Noga innostui niin ruohonleikkuusta ettei olisi malttanut edes illalla kymmenelta lopettaa.Onneksi isallani on mukavat ja rauhalliset naapurit,jotka ymmartavat parin viikon metelia ja aanta,joka naapurista aina kesalla kuuluu...



Ei ollut lapsuudessani seikkailupuistoja,mutta meilla oli luonnonhelmassa Pesakivet!
Nama valtavat kivenjarkaleet loytyy Kalvian Vuolteelta.




Kivenjarkalaitten paalla ja onkaloissa oli aina kiva kiipeilla ja ryomia ja pelata aina mahdollisia kaarmeita,karhuja ja ties mita menninkaisia,mita sita lapsen mielikuvituksissa aina oli.



Muistan,etta teimme kerran alaluokilla ollessani tanne koulun luokkaretken pyorilla.
Matkaa on koululta jotain parikymmenta kilometria.


Lomallamme ilmat oli juuri sita,mita toivoimme.Aurinko paistoi ja lamminta oli reilu +20.
Yhtena aamuna aikaisin klo 7 lasten viela nukkuessa ajoin tanne jarvelle uimaan.
Aamuaurinko,taysin tyyni,hiljainen jarvi ja hiljaisuuden rikkoi vain lintujen sirkutus.Mika ihanuus!
Lasteni kuullessa aamu-uinnistani,heidan oli paastava myos uinnilleen...