keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Juhlinta jatkuu


Kuukauden hiljaiseloa taalla blogissa ja nyt on jo joulukuun kiireet alkaneet.
Eilen meilla alkoi 8 paivaa kestava Hanukka-juhla.Kutsuimme lahisukua meille sytyttamaan ensimmaisen Hanukka kynttilan.
Minulle kuuluu yksi vapaapaiva ja otin sen ensi sunnuntaina,joten saan vahan pitemman viikonlopun.




Talla viikolla jatkoimme myos Suomen 100-vuotissynttarien viettoa,silla suomalaisen kirjaston seka Suomi-Israel ystavyysseuran jarjestamaa Itsenaisyyspaivajuhlaa vietettiin Tel Avivissa.
Jokainen osallistuja toi mukanaan jotain suomalaista ruokaa tai leivonnaista ja tarjoilut olivatkin todella runsaat.
Vein mukanani Suomesta mukanani tuomalla reseptilla tehtya mustikkapiirakkaa,johon mustikat oli poimittu viime kesan lomamatkalta Pohjanmaan metsista.Naytti piirakka hupenevan vuoasta nopeaan tahtiin.


Suomen suurlahettilas kunnioitti tilaisuutta lasnaolollaan ja tervehdyksellaan.
Ohjelmassa oli myos Suomen tasavallan presidentin puhe ulkosuomalaisille netin kautta katsottuna,muita puheita,viulunsoittoa ja laulua..
Keskella Tel Avivia koulun saliin oli saatu suomalaista tunnelmaa ja hienoa "me suomalaiset"-henkea!


Huomenna laulettavat Kauneimmat joululaulut Suomen Lahetysseuralla jaavat nyt laulamatta,silla tyttarellani on juuri samaan aikaan joka kahden vuoden valein toistuvat MRI-kuvaukset Tel Avivin Ichilov-sairaalassa ja ilta meneekin sitten siella.
 Toivotaan,etta kuvaus sujuu helposti,silla kyseessa on kaksi erillista kuvaa ja ne kestavat 2-3 tuntia paikallaan liikkumatta maaten...
No kuvausten jalkeen lupasin Nogalle "palkinnoksi" pienta shoppailua laheisessa ostoskeskuksessa.

torstai 16. marraskuuta 2017

Taiteilijakorttelissa


Edellisessa postauksessa vierailin ruotsalaisen taiteilijan Birgitta Yavari-Ilanin kodissa ja kiertelin sen jalkeen tata Yemin Moshen asuinaluetta.
Taman kuvan olen kuvannut Yemin Moshen alueesta vanhan kaupungin muureilta.
Asuinalue on pieni,vain noin 160 asuntoa kasittava kortteli,jonne on asettunut paljon kirjailijoita,muusikoita ja taidemaalareita.




Tama asuinalue on perustettu vuonna 1891 ja se on ensimmainen juutalainen kortteli muurien ulkopuolella.



Sita ennen englantilainen pankkiiri Moshe Montefiore(1784-1885) osti alueen vuonna 1855 ja han perusti sinne maan ensimmaisen viinitarhan.
Vuosien 1827-1875 aikana han vieraili Israelissa vaimonsa kanssa seitseman kertaa.
Jain pohtimaan millaista on ollut matkustaa Englannista Israeliin 1800 luvulla ja minkalaiset olosuhteet taalla on silloin olleet...







Talot on rakennettu rinteeseen,joten joka paikassa on paljon portaita,pienia yllattavia nurkkauksia,paljon kukkia,kauniita ovia ja ikkunoita seka kivoja parvekkeita.


                                                   Ikkuna bougainvillean ymparoimana...


                                         Alueen kauaksi nakyva tunnettu yksityiskohta...












Toinen kohde,jossa vierailin Avoimien ovien paivana oli Levi Eshkol House.




Tama Israelin kolmannen paaministerin muistoksi avattu talo sijaitsee Rehavian kaupunginosassa.
Levi Eshkol 1895-1969) toimi Israelin paaministerina vuosien 1963-1969 aikana aina kuolemaansa saakka/
Tassa talossa asuivat aikanaan myos David Ben Gurion ja Goda Meir paaministeriaikoinaan.



Lopuksi kuvia,joita otin kavelyreitiltani Rehaviasta Yemin Moshelle.
Kuinka paljon sita nakee ja huomioi pienia yksityiskohtia,kun on kavellen liikkeella.
Pian postaan myos eraan aamun kuvauskohteista,kun kiertelin siskoni kanssa eraalla kivalla alueella.



Saimme tosiaan pitaa siskoani taalla vieraana lahes 3 viikkoa.
Miehensa  ja serkkumme olivat myos,mutta vahan vahemman aikaa.
Tapasimme myos talla viikolla toisen serkkumme,joka on taalla tyomatkalla.
Kivaa vaihtelua tallaiset vierailut tahan arkeen!








                                                                 Ei pysakointia,kiitos!



sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Taiteilijan kotona




Vahan aikaa sitten Jerusalemissa oli kolmen paivan ajan Avoimet ovet yli sataan eri kohteeseen.
Sattumalta nain tapahtumasta netissa ja ajattelun perjantain vapaapaivanani kayda parissa kohteessa.



Tama ruotsalaisen taiteilijan Birgitta Yavari Ilanin koti piti aivan ehdottomasti nahda,kun nain sen avoimien ovien listalla.
Birgitta Yavari Ilanin tyot ovat minulle jo nuoruudesta tuttuja ja nainkin seinilla tauluja,joita olin ihaillut monien kuvakirjojensa sivuilta.



Asunto sijaitsee eraassa Jerusalemin vanhimmista ja kalleimmista asuinalueista Yemin Moshessa.
Talo on rakennettu vuonna 1860 ja lisarakennus tehty vuonna 1979.
Birgitta on muuttanut kotiin joskus 1970 luvulla.





Minua kiehtoo vanhat rakennukset,puutarhat,vanhat ovet ja ikkunat,joten mielellani tutustuin myos tallaiseen taloon sisaltapainkin.
Muutenkin taalla Yemin Moshen alueella on aivan ihana kierrella.


Birgitta kertoi meille itsestaan seka talon historiaa.
Han on yhdessa miehensa kanssa kasvattanut tassa talossa 11 kasvattilasta,jotka nyt jo ovat muuttaneet pois kotoa.
Komikerroksisessa talossa on nyt tilaa,joten han vuokraa talon ylakerran huoneita turisteille.Han mainitsi,etta parhaillaan hanella on vieraina pariskuntia Suomesta.



                                                Birgitta miehensa kanssa




Sisustus oli hyvin taiteellinen ja osittain myos aika ruotsalainen.
Seinia peitti Birgitan taulut,erilaisia soittimia oli joka nurkkaus taynna ja eteisen nurkassa oli ruotsalaistyyliset puiset kerrossangyt verhoineen ja kirjattuine tyynyineen.










Nakymat pienelta parvekkeelta on kohti Jerusalemin vanhan kaupungin muuria.
Pariskunnan makuuhuoneesta ja Birgitan studiosta alakerrasta on kaynti pienelle pihalle.


Kiva oli vierailla ja rauhassa tutustua taloon ja tahan kauniiseen alueeseen.
Seuraavassa postauksessa vahan Yemin Moshen alueesta seka toisesta kohteestani.

Kaksi ensimmaista kuvaa netista ja loput minun kuvaamiani.

keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Kesan muistelua



Minulla ei ole yksinkertaisesti ollut aikaa tutkia kameran ongelmaa,kun en saa kuvia siirrettya koneelle,joten laitan tanne minun todella huonotasoisella kannykkakameralla otettuja kuvia.

Minun piti jo elokuussa laittaa tanne kuvia Eilatin matkaltamme,mutta nyt ne tulee vahan myohemmin.

Emme ole moneen vuoteen(lahes 10) lomailleet Eilatissa ja tana kesana paatimme sen tehda.
Perinteisen hotelliloman sijaan vuokrasimme sielta yksityisen villan ja vietimme siella ihanan rentouttavan loman.



Vuokraamisessakin tapahtui aika janna juttu,silla mieheni tutki netista hintoja ja Bookingin kautta soitti villan omistajalle.
Vahan aikaa juteltuaan tuli ilmi,etta omistaja asuu myos Jeruselemissa,vielapa samalla kadulla meidan kanssa ja loppujen lopuksi mieheni ja omistaja tunsivat toisensa!




Eilat sijaitsee Israelin etelaisessa karjessa Punaisenmeren rannalla.
Lahes 50.000 asukkaan kaupungin paaelinkeino on turismi.
Aurinko paistaa siella 360 paivaa vuodessa.Tosin siella ei ole kostea ilmasto,joten elokuussakin kesan kuumimpana kuukautena ilma ei tuntunut liian kuumalta ja lakahdyttavalta.
Tosin saimme pulahtaa uima-altaaseen milloin huvitti;aamuvarhain ja iltamyohaan,puhumattakaan altaassa pulikoinnista keskipaivan kuumimpaan aikaan...



Vierailimme vedenalaisella havainnointiasemalla(Underwater Observatory Marine Park),jossa paasee 6 metrin  syvyyteen tarkkailemaan meren elamaa.
Siella on myos useita akvaarioita seka hai-ja kilpikonna-altaita.
Eilat on erittain suosittu sukeltajien keskuudessa,silla siella on aivan huippu vedenalainen maailma.











Meri tarjoaa myos mahdollisuuden sukeltamisen lisaksi uimiseen,snorklaukseen,surffaamiseen,vesihiihtoon,banaaniveneajeluun tai vaikka laskuvarjoliitoon.
Rannasta voi myos vuokrata polkuveneen tai tehda muutaman tunnin risteilyn merella.



Hotellitarjontaa on laidasta laitaan.Halvempitasoisista huippuluokan hotelleihin.
Taman kuvan otin aivan Jordanian rajalta Eilatin kaupunkia kohti viimeisiin hotelleihin saakka.

Aivan uutta on nama caravaanialueet,jollainen oli tullut myos Eilatiin.Kaukana kuitenkin esimerkiksi Suomen laadukkaista leirintaalueista.


Koska Eilat on autiomaiden ymparoima on tarjolla myos monia aavikkoretkia.
Suosittuja ovat mm.kameli-ja jeeppisafarit.
Ja jos luistelua kaipaa,Eilatiin avattiin muutama vuosi sitten Ice Mall eli suuri ostoskeskus,jonka keskella on luistinrata.
Sielta otetut kuvat onkin sitten vain kamerassa...

Eilat yllatti positiivisesti monen vuoden tauon jalkeen.Varmaan lomailemme siella pian uudelleenkin...

Pahoittelen kuvien huonoa laatua.

maanantai 2. lokakuuta 2017

30 vuotta sitten



Lauantaina tuli kuluneeksi 30 vuotta siita,kun saavuin siskoni ja serkkuni kanssa Israeliin ensimmaista kertaa.
Tulimme Jerusalemin lahella sijaitsevalle Kiryat Anavimin kibutsille 3 kk vapaaehtoistyohon.
Selailin vahan albumeita ja muistelin sita aikaa...




 Asuimme vaatimattomassa kolmen huoneen ja kylpparin asunnossa.Ruoan saimme kibutsin ruokalassa ja meilla vapaaehtoisilla oli kerhohuone,jossa voimme myos kokoontua ja kahvitella.Aina joku oli leiponut pullaa tai kakkua,joku tunnelmoi kitaran soitolla,pelattiin,seurusteltiin ja tutustuttiin toisiin nuoriin volunteereihin...



 Olin alkuun puuvillapellolla toissa,jonne piti nousta jo klo 4 aamuyosta,toisaalta tyot loppui sitten aikaisin.Puuvillasesongin mennessa ohi olin loppuajan lastentalolla toissa.
Hankaluutta vahan aiheutti heprean kielen taidottomuuteni,mutta opettelin muutamia lauseita,joita tarvitsin lasten kanssa.
Joka paiva kylvetimme lapset ja lahetimme heidat kotiin puhtaina puhtaissa vaatteissa.
Leena ja Sari tyoskentelivat alkuun puutarhassa ja myohemmin kibutsin ruokasalissa.
Alkuun kaikki oli uutta ja ihmeellista ja eksoottistakin.Muistan loikoilleeni puuvillakasassa ja ihmetelleeni missa mina oikein olen???Nauroimme myos puutarhurien alkeellista toimintaa,kun kuivuneet lehdetkin piti haravoida jonkun viltin sisaan ja kantaa pois.Kottikarryt oli aivan vieras kasite...




Saimme tyoskentelystamme taskurahaa seka kibutsi kustansi meille kaksi retkea,toisen pohjois-Israeliin seka toisen etelaan Eilatiin saakka.



Kolmen kuukauden kibutsijakson jalkeen muutimme Jerusalemiin.Tyoskentelimme eraassa nuorisomajassa ja reissasimme lapikotaisin Israelin pienta maata.
Liftaaminen oli silloin yleisempaa mita nykyisin,joten harrastimme sita usein.



Kerran autoonsa otti meidat pariskunta,joilla oli vahan harvinaisempi lemmikki kyydissa,Tama pieni farkkuihin puettu apina joi coca-colaa pillilla ja antoi suukon poskelle sita pyydettaessa.



Kevaalla ennen Suomeen paluuta teimme viikon matkan myos Egyptiin.Kairo ja sen lahistolla sijaitsevat pyramidit tuli nahtya.Matkustimme myos junalla rantakaupunki Aleksandriaan.Silla reissulla myos tapahtui,silla jotenkin onnistuimme majoittumaan eraan rikkaan perheen hienoon asuntoon,jossa vessan hanatkin oli "kultaa".
Vahan toisenlainen makuusija oli sitten Israeliin palattuamme Eilatissa....



...silla nukuimme rannalla viikon.
Vielakin muistan ne illat,kun lampimassa tuulenvireessa kommimme rannalla makuupusseihimme Jordanian puolen Akaban valot silmiemme edessa.
Aamulla herailimme,kun aurinko alkoi paistaa jo vahan liian lampimasti...

Meidan kolmen kuukauden matkamme venahtikin sitten vahan pitemmaksi.Siskoni ja mina jaimme Israeliin pysyvasti ja Sari palasi muutaman vuoden jalkeen Suomeen.
Moni kibutsikaveri on tana paivana fb-kaverinani ja nain ystavyys on jatkunut kibutsiajoilta jo 30 vuotta.

tiistai 26. syyskuuta 2017

Vaarallistako?

Eras ilta myohaan illalla lenkkeilin yksikseni.Ilta oli viela ihanan lammin,noin +24  astetta,lammin tuuli toi ihanaa kukkien tuoksua ja lenkkeilymaisematkin oli nain upeat.
Olin omissa ajatuksissani ja mietin sita miten taalla Israelissa ei tarvitse pelata yksin liikkuessa edes iltamyohalla.
Niin usein ihmisilla on valtavasti ennakkoluuloja varsinkin Israelia kohtaan.Ajatellaan,etta taalla on taysi sota koko ajan,levotonta,rauhatonta,pelottavaa,vaarallista...
Eras bloggaaja pyysi suosituksia hienoista sukelluskohteista ja suosittelin Eilatia,joka on todella hieno vedenalaisesta maailmastaan.Han kertoi ajatelleensa myos Eilatia,mutta sota ja levottomuudet niin pelottavat,etta ovat hyljanneet ajatuksen...

Syksylla tulee kuluneeksi 30 vuotta tanne tulostani enka ole tahan paivaan mennessa ollut lahellakaan mitaan terrori+iskua.Onnekseni en,silla kyllahan niita valitettavasti tapahtuu...
Joskus kieltamatta nousee pieni pelokas ajatus mieleen,kuten esimerkiksi tana aamuna palestiinalaismiehen ammuttua kolme israelilaista kuoliaaksi.Joku nainen kertoi jarkyttyneena taman terroristin olleen heidan siivoojansa jo 2,5 vuotta.Aivan tavallisen oloinen 4 lapsen perheenisa...
Millaisia palestiinalaisia rakentaa tuossa naapuritontilla taloa.Millaisia ajatuksia heilla on mielessa.
Pidan varmuuden vuoksi ovet lukossa,kun on viela toisten lapset vastuulla...

Mutta tasta kaikesta huolimatta ei pelota lenkkeilla yksin.Uskon,etta elinpaivamme on maaratyt ja saamme elaa niin kauan kuin aikamme on.
Saamme luottaa varjelukseen kuten siskoni sai reilu 20 vuotta sitten kokea.Han oli lahdossa bussilla kaupunkiin ja myohastyi bussista,Juuri se bussi rajahti ja siina sai 18 surmansa.Tama tapahtui silloin,kun naita itsemurhaiskuja oli aivan yhtenaan.
Samaan aikaan eras tuttumme oli Suomessa heratetty rukoilemaan siskoni puolesta...

Tallaisia ajatuksia ollut mielessa viime paivina.
Ehkapa senkin vuoksi,kun illalla menen lohduttamaan lastemme suomikouluopettajaa miehensa kuoleman johdosta.

Mutta vastatakseni otsikon kysymykseen, ei ole vaarallista.Sitahan ne kaikki tanne saapuvat lomalaisetkin ihmettelevat!!!

PS.Kuva on otettu meidan kadulta.