maanantai 2. lokakuuta 2017

30 vuotta sitten



Lauantaina tuli kuluneeksi 30 vuotta siita,kun saavuin siskoni ja serkkuni kanssa Israeliin ensimmaista kertaa.
Tulimme Jerusalemin lahella sijaitsevalle Kiryat Anavimin kibutsille 3 kk vapaaehtoistyohon.
Selailin vahan albumeita ja muistelin sita aikaa...




 Asuimme vaatimattomassa kolmen huoneen ja kylpparin asunnossa.Ruoan saimme kibutsin ruokalassa ja meilla vapaaehtoisilla oli kerhohuone,jossa voimme myos kokoontua ja kahvitella.Aina joku oli leiponut pullaa tai kakkua,joku tunnelmoi kitaran soitolla,pelattiin,seurusteltiin ja tutustuttiin toisiin nuoriin volunteereihin...



 Olin alkuun puuvillapellolla toissa,jonne piti nousta jo klo 4 aamuyosta,toisaalta tyot loppui sitten aikaisin.Puuvillasesongin mennessa ohi olin loppuajan lastentalolla toissa.
Hankaluutta vahan aiheutti heprean kielen taidottomuuteni,mutta opettelin muutamia lauseita,joita tarvitsin lasten kanssa.
Joka paiva kylvetimme lapset ja lahetimme heidat kotiin puhtaina puhtaissa vaatteissa.
Leena ja Sari tyoskentelivat alkuun puutarhassa ja myohemmin kibutsin ruokasalissa.
Alkuun kaikki oli uutta ja ihmeellista ja eksoottistakin.Muistan loikoilleeni puuvillakasassa ja ihmetelleeni missa mina oikein olen???Nauroimme myos puutarhurien alkeellista toimintaa,kun kuivuneet lehdetkin piti haravoida jonkun viltin sisaan ja kantaa pois.Kottikarryt oli aivan vieras kasite...




Saimme tyoskentelystamme taskurahaa seka kibutsi kustansi meille kaksi retkea,toisen pohjois-Israeliin seka toisen etelaan Eilatiin saakka.



Kolmen kuukauden kibutsijakson jalkeen muutimme Jerusalemiin.Tyoskentelimme eraassa nuorisomajassa ja reissasimme lapikotaisin Israelin pienta maata.
Liftaaminen oli silloin yleisempaa mita nykyisin,joten harrastimme sita usein.



Kerran autoonsa otti meidat pariskunta,joilla oli vahan harvinaisempi lemmikki kyydissa,Tama pieni farkkuihin puettu apina joi coca-colaa pillilla ja antoi suukon poskelle sita pyydettaessa.



Kevaalla ennen Suomeen paluuta teimme viikon matkan myos Egyptiin.Kairo ja sen lahistolla sijaitsevat pyramidit tuli nahtya.Matkustimme myos junalla rantakaupunki Aleksandriaan.Silla reissulla myos tapahtui,silla jotenkin onnistuimme majoittumaan eraan rikkaan perheen hienoon asuntoon,jossa vessan hanatkin oli "kultaa".
Vahan toisenlainen makuusija oli sitten Israeliin palattuamme Eilatissa....



...silla nukuimme rannalla viikon.
Vielakin muistan ne illat,kun lampimassa tuulenvireessa kommimme rannalla makuupusseihimme Jordanian puolen Akaban valot silmiemme edessa.
Aamulla herailimme,kun aurinko alkoi paistaa jo vahan liian lampimasti...

Meidan kolmen kuukauden matkamme venahtikin sitten vahan pitemmaksi.Siskoni ja mina jaimme Israeliin pysyvasti ja Sari palasi muutaman vuoden jalkeen Suomeen.
Moni kibutsikaveri on tana paivana fb-kaverinani ja nain ystavyys on jatkunut kibutsiajoilta jo 30 vuotta.

tiistai 26. syyskuuta 2017

Vaarallistako?

Eras ilta myohaan illalla lenkkeilin yksikseni.Ilta oli viela ihanan lammin,noin +24  astetta,lammin tuuli toi ihanaa kukkien tuoksua ja lenkkeilymaisematkin oli nain upeat.
Olin omissa ajatuksissani ja mietin sita miten taalla Israelissa ei tarvitse pelata yksin liikkuessa edes iltamyohalla.
Niin usein ihmisilla on valtavasti ennakkoluuloja varsinkin Israelia kohtaan.Ajatellaan,etta taalla on taysi sota koko ajan,levotonta,rauhatonta,pelottavaa,vaarallista...
Eras bloggaaja pyysi suosituksia hienoista sukelluskohteista ja suosittelin Eilatia,joka on todella hieno vedenalaisesta maailmastaan.Han kertoi ajatelleensa myos Eilatia,mutta sota ja levottomuudet niin pelottavat,etta ovat hyljanneet ajatuksen...

Syksylla tulee kuluneeksi 30 vuotta tanne tulostani enka ole tahan paivaan mennessa ollut lahellakaan mitaan terrori+iskua.Onnekseni en,silla kyllahan niita valitettavasti tapahtuu...
Joskus kieltamatta nousee pieni pelokas ajatus mieleen,kuten esimerkiksi tana aamuna palestiinalaismiehen ammuttua kolme israelilaista kuoliaaksi.Joku nainen kertoi jarkyttyneena taman terroristin olleen heidan siivoojansa jo 2,5 vuotta.Aivan tavallisen oloinen 4 lapsen perheenisa...
Millaisia palestiinalaisia rakentaa tuossa naapuritontilla taloa.Millaisia ajatuksia heilla on mielessa.
Pidan varmuuden vuoksi ovet lukossa,kun on viela toisten lapset vastuulla...

Mutta tasta kaikesta huolimatta ei pelota lenkkeilla yksin.Uskon,etta elinpaivamme on maaratyt ja saamme elaa niin kauan kuin aikamme on.
Saamme luottaa varjelukseen kuten siskoni sai reilu 20 vuotta sitten kokea.Han oli lahdossa bussilla kaupunkiin ja myohastyi bussista,Juuri se bussi rajahti ja siina sai 18 surmansa.Tama tapahtui silloin,kun naita itsemurhaiskuja oli aivan yhtenaan.
Samaan aikaan eras tuttumme oli Suomessa heratetty rukoilemaan siskoni puolesta...

Tallaisia ajatuksia ollut mielessa viime paivina.
Ehkapa senkin vuoksi,kun illalla menen lohduttamaan lastemme suomikouluopettajaa miehensa kuoleman johdosta.

Mutta vastatakseni otsikon kysymykseen, ei ole vaarallista.Sitahan ne kaikki tanne saapuvat lomalaisetkin ihmettelevat!!!

PS.Kuva on otettu meidan kadulta.

maanantai 25. syyskuuta 2017

Kaikki hyvin


On aivan pakko laittaa tanne joku pieni postaus,kun tauko vaan jatkuu...
Huomaa kylla etta syyskuu ja tyot alkoi ja se on minulla aika kiireista aikaa.Uudet hoitovauvat vaativat aika paljon ennen kuin tutustutaan paremmin.
Toisekseen yritin siirtaa kuvia tyttareni kameralta tanne koneelle eika se nyt jostain syysta onnistunutkaan vaikka Suomessa otetut kuvat sain siirrettya.Taytyy yrittaa paremmalla ajalla,etta saisin postattua asioista,joista halusin...



Vovan eli Kokkolassa liikemiehena ja teatteriohjaajana vaikuttaneen Wladimir Froloffin patsaskuvat julkaisen,silla patsaan teki serkkuni kuvanveistaja Kaija Kontulainen.
Patsas paljastettiin elokuussa Kokkolan upean kirjaston edessa.

Uusi tyoviikko alkoi eilen neljan paivan vapaan jalkeen silla taalla vietettiin juutalaista uutta vuotta.Ensi viikolla juhlat ja lomat jatkuu,silla silloin alkaa Lehtimajajuhla.

Nyt loppui pieni tauko silla vauvat jo herailee.Palaillaan taas!

torstai 31. elokuuta 2017

Jokaiselle jotain


Tassa toisessa Suomen postauksessa laitankin tanne paljon kuvia meidan kesamatkailuyrityksesta,jossa tietenkin tulee vietettya aikaa paivittain kesalomamme aikana.

Jo yli 30 vuotta olemme pyorittaneet,rakentaneet ja laajentaneet tata museo-ja elainpuisto aluettamme.Kaikki alkoi isan ideasta yhdistaa jo meilla olevat museoesineet ja elaimet hyvalla paikalla 8-tien varressa olevalle tontillemme.

Tasta pienesta alusta alue on laajentunut kymmeniin rakennuksiin ja kymmeniin tuhansiin antiikkiesineisiin,-autoihin ja-traktoreihin.



Joka kesa on pyritty uudistamaan ja kehittamaan erilaisia teemoja ja uusia nayttelyita,jotta joka vuosi olisi aina jotain uuttakin nahtavaa.

Tama nakyma on viime kesan "Lasten Asuntomessu"-alueelta.
Leikkimokit jaivat alueelle pysyvasti ja sisustetaan joka kesa eri teemoin.
Osassa leikkimokeissa seka leikkikaupassa saavat lapset vapaasti leikkia ja se on ollutkin lasten keskuudessa tosi suosittua.



                                                      Pikkupyykkia...



                                                 ...ja vahan isompien....



                                                     Kasvihuonetunnelmaa...



                                                          Kukkapatarykelma...



                                                         Kaffilan ikkunalla...



                                                              Kaffilan sisustusta...



Talle kesalle olikin vahan isompi projekti,silla koko elainpuiston alue uudistettiin.
Elaimille rakennettiin "omat talot" ja laajat ulkoilualueet.
Tykkasin tosi paljon uudistuksesta ja saimme myos koko kesan hyvaa palautetta asiakkailtamme...



                                                                  Kanat orrella...



Elaimilla on nyt hyvat,tilavat suojat,jotka on myos helppo pitaa puhtaana.Myos ulkotiloissa heilla on sateensuojana katokset,joita tarvitaan Suomen epavakaisessa ilmastossa.



                               Silta vie alueelle,jossa on kymmenia vanhoja antiikkitraktoreita...



                                                          Lehmalle vahan heinaa...



                                                      Pappa ja tyttarenpoika pyoraajelulla...


Ensi kesalle on taas uudet ideat ja suunnitelmat.
Toin matkalaukullisen rekvisiittaa mukanani eraaseen teemaan.
Mitahan uutta ja jannaa on taas tiedossa?

Meilla on myos uutta ja jannittavaa tiedossa tanaan,silla tyttaremme saa avaimet siviilipalvelukamppaansa ja lahdemme viemaan "muuttokuormaa"  ja tutustumaan asuntoon.
Mitenkohan tasta selvitaan,kun ensimmainen muuttaa pois kotoa???

sunnuntai 27. elokuuta 2017

Mustikoista,mansikoista ja kanervista


.....niista on Suomiloma tehty ja paljon muustakin!

Pitka,pitka tauko tuli tahan kirjoitteluun,silla minulta hajosi kamera enka saanut kuvattua tanne mitaan uusia kuvia.
Sitten alkoi loma ja lomalla olen yleensa lomalla myos taalta blogimaailmastakin.

Alkulomasta olin tosiaan lasten kanssa Suomessa pari viikkoa.Tai en tieda voiko sita oikein lomaksi kutsua,silla joka paivalle oli ohjelmaa aamusta iltaan.Eika taaskaan ehditty kaikkea tehda,mutta paljon kuitenkin...



Mustikassa kavin muutamaan otteeseen ja marjoja toinkin mukanani kuutisen kiloa.Isan pakastimesta loysin vahan lakkaa ja puolukkaa,siskoni antoi vadelmaa seka mansikoita kavimme poimimassa mansikkatilalta lahikylalla.



Muutaman lomapaivamme jalkeen siskoni liittyi kahden lapsensa kanssa seuraamme,joten serkuilla oli huippukivaa touhuta yhdessa.
Varmasti isan naapuritkin huomasivat ulkomaanvieraiden saapuneen,kun melutaso pihalla kasvoi huomattavasti;musiikki soi,mopo parisi ja riemukas nauru raikui!

Piknikille ehdimme koko porukka eraana iltana Lohtajan Karhin kallioille.
Nailla kalloiolla tuli vietettya paljonkin aikaa joskus nuoruudessa.
Isani puhutteli lahimokin omistajaa,joka kertoi isansa kaivertaneen taman Jobin tekstin tahan kallioon vuonna 1959.







Jokavuotiseen traditioon kuuluu Powerparkin huvipuistovierailu.
Nuoriso tykkaa paikasta,kun mihinkaan laitteisiin ei ole enaa elokuussa jonoja(en tieda onko niita jonoja koko kesana?)ja voivat pyoria joissain laitteissa kerta toisen jalkeen.




Ehdinpa ajella vahan myos lahikylien pikkuteita,muistella lapsuuden reitteja ja ihailla luontoa.
Kanerviakin poimin,mutta ne unohtuivat maljakkoon isan poytaa koristamaan.



Tana kesana tapasimme tosi paljon ystavia ja sukulaisia,silla pikkusiskoni vietti pyoreita synttareita ja piti juhlat paikallisessa juhlakartanossa.Tassa siskoni lastensa ja isamme kanssa...

Kokoonnuimme myos entisen nuorisoporukkamme kanssa noin 30 vuoden takaa ja serkkumme kotiin saapui lahes 40 ystavaa.
Ihana oli tavata,jutella,muistella menneita ja kertoa nykyisia kuulumisia.
Kiitos Kaija kutsusta ja jarjestelyista!


Ilmat oli sita mita ne on koko kesan olleet,joten spontaanit uintireissut jai tanakin kesana valista.
Vuokrasimme kuitenkin yhtena iltana saunan jarven rannalta ja lapset uskaltautuivat uimaan saunasta.Mina jatin kastautumisen ihan suosiolla valiin...

Teen ehka viela yhden postauksen Suomesta ja sitten vahan lomasta kotona Israelissa.
Viela on tama viikko lomaa jaljella.Hyva saada vahan rauhoittua tama viimeinen viikko ennen toitten alkua.
Nautitaan!!!

maanantai 17. heinäkuuta 2017

Turvallista matkaa...


Eilisesta lahtien olen ollut vahan innoissani,silla vanhin tyttareni teki autokoulutestin ja paasi lapi ensimmaisella yrittamisella.
Mihin tama aika meni?Nytko minun esikoinen on jo niin iso,etta saa ajokortin?
Hanella oli aika lailla onneakin,silla taalla ei paasteta lapi kovinkaan herkasti ensimmaisella yrityksella,mutta ilmeiseti ajonaytto oli tarpeeksi hyva lapaisyyn.
Nyt saamme me vanhemmat jatkaa "opetusta",silla taalla Israelissa vastakortinsaaneella tulee olla 3kk joku aikuinen ajokortin omaava kyytilainen.
Sen jalkeen edelleen toiset 3kk on istuttava viela kyydissa iltaisin ja senkin jalkeen puoli vuotta(en ole ihan varma ajasta)kyytiin saa ottaa vain pari matkustajaa.
Kaikella talla pyritaan estamaan onnettomuuksia,joita tapahtuu aivan liian paljon tassa maassa ja varsinkin nuorten hurjastelijoiden taholta.




Tyttoa en ole viela tavannut,mutta kunhan kotiutuu kolmen paivan siviilipalveluseminaarista haemme kortin ja paasee nayttamaan ajotaitoaan myos aidille.
Hauska yhteensattuma oli,etta kymmenista autokoulunopettajista Noa valitsi opettajakseen yhden,joka on opettanut myos isoaitinsa ja tatinsa ajamaan.Isoaiti-safta ajoi korttinsa vahan myohemmalla ialla ja edelleen yli 80-vuotiaana ajelee taalla Jerusalemin liikenteessa.



Itsellenihan tama Israelin liikenne ei ole ollut koskaan ongelma,silla olen aina ollut meista kolmesta sisaresta eniten kiinnostunut autoista ja nuorena olin isan apuna hinaamassa autoja tai muuna apuna.
Opettelin ajamaan autolla 10-vuotiaana ja kahdeksan vuoden "harjoittelun"jalkeen ei ollut ongelmia saada kortti.
Muutaman vuoden taalla Israelissa olemisen jalkeen ostimme siskoni kanssa auton,eika takalaisessa liikenteessa ajaminen ollut koskaan mitenkaan pelottavaa.
Muistan aikoinaan miten suomalaiset YK-sotilaat karttoivat mahdollisuuksien mukaan Jerusalemia,silla taalla oli heidan mielestaan kaikkein pelottavin liikenne.
Uudet autot oli kuitenkin kaytava katsastamassa taalla,joten tanne oli vain uskallettava.



Kyllahan taalla torvet soi,autot kiilaa eteen ja ajetaan lujaa,mutta liikenne on kuitenkin tosi sujuvaa.Kaistan vaihdossa annetaan tilaa ja annataan etuoikeus,jos vaikka liikennevaloissa huomaat olevasi vaaralla kaistalla.
Monesti turistia suututtaa,jos liikennevaloissa punaisilla takana oleva auto toottailee.Selitan heille,etta he tuntevat jo valojen vaihtumisjarjestyksen ja nain "herattavat"edella olevan vihreisiin valoihin.


Autot taalla on aika lailla uusia vaikka kalliita ovatkin.
Erona Suomeen huomaa,etta taalla on vahemman kalliimpia autoja,eniten keskikokoisia ja pienia.Tosin tila-autoja nakee entista enemman johtuen myos suurista perheista,mita taalla on paljon.
Me vaihdoimme 7-hengen tila-auton kahteen pieneen,silla ajomme on lahinna kaupunkiajoa ja bensan kulutus aikamoista.Jos matkustaamme joskus koko perheena jonnekin,voimme tehda sen sitten kahdella autolla.Vajaan kk kokemuksella huomaan.etta bensan kulutus on kuukaudessa noin 250 euroa vahemman...
Nyt vaan jannitetaan sita ensimmaista naarmua tai lommoa uuteen autoon.
Niitahan taalla tulee vaikka itse varoisi kuinka paljon eika kolaroi!

sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Perjantaitunnelmia torilla


Perjantaisin Mahane Yehuda-torilla on aivan erityinen tunnelma.
Tori on taynna hedelma-,vihannes-ja leivanostajia,kahviloissa istuskelevia seka muuten vaan ennen sapatin alkua torin tunnelmasta nautiskelijoita.


 Itse poikkean torilla lahinna juuri perjantaisin,jos olen muutenkin kaupungilla kiertelemassa.
Yleensa olen junalla liikkeella,joten mitaan isoja ostoksia siella en tee,mutta aina sielta tulee jotain ostettua,silla kaikki nayttaa niin houkuttelevalta...


Viime vuosina torille on avattu myos paljon kahviloita ja ravintoloita,joten koko alueesta on tullut monipuolinen keskus seka ruokailijoille etta torimyynnille.







Iltaisin torimyynnin loputtua alue muuttuu nuorison kokoontumispaikaksi.
Baarit,kahvilat ja pubit avaavat ovensa.
Vahan aikaa sitten taiteilijat maalasivat kaikki torikauppojen liukuovet monenlaisin kuvin.En ole itse iltaisin siella liikkunut,joten kuvat taman postauksen loppuun lainasin netista.











Lahes joka kerta ostan kotiin kukkakimpun sapatiksi.
Nama ovat tosi edullisia taalla,joten isompikaan nayttava kimppu ei maksa paljon mitaan.
Muistan ostaneeni aidilleni 65 ruusua aikoinaan,kun han oli taalla meilla 65-vuotispaivanaan.Aitini ilahtui suuresta ruusukimpusta,silla han jos kuka oli kukkien ystava!!!



Miehelleni ja hanen perheelleen Mahane Yehudan alue on hyvinkin nostalgista seutua.
Hanen isovanhempansa asuivat tassa talossa aikoinaan ja he itse asuivat muutaman kadun paassa Yaffa-kadun puolella ihan torin kupeessa.
Varhaislapsuutensa mieheni vietti taalla ja myohemmin isovanhempien luona vieraillen.



Isovanhemmistaan olen kuullut kerrottavan aika ihmeellisen tarinan.
Nama isovanhemmat olivat istuneet lastensa kanssa sapattiaterialla ja yht'akkia isoaiti oli huutanut kaikille nousemaan poydasta ja juoksemaan toiseen huoneeseen.
Kun he sinne kaikki ehtivat katto romahti alas siina huoneessa,missa ruokailivat...




Tallaista iltanakymaa siis Mahane Yehudan torikaduilla liikkeiden sulkeuduttua.
Pitaisi joskus kayda namakin katsomassa,mutta tana iltana menemme Jerusalemin vanhaan kaupunkiin katsomaan taman vuoden Light Festival-valofestivaalin...






Muutaman paivan jo lampotila hipoo lahella +40 astetta.
Taytyy pitaa vain ilmastointi paalla,niin jaksaa tehda toitakin.
Ulos kun astuu tuntuu kuin haaleaan saunaan menisi.Eipa tasta enaa nauti,mutta aikansa kutakin.
Valilla viileampaa ja valilla naita hellepaiviakin!!!