maanantai 17. heinäkuuta 2017

Turvallista matkaa...


Eilisesta lahtien olen ollut vahan innoissani,silla vanhin tyttareni teki autokoulutestin ja paasi lapi ensimmaisella yrittamisella.
Mihin tama aika meni?Nytko minun esikoinen on jo niin iso,etta saa ajokortin?
Hanella oli aika lailla onneakin,silla taalla ei paasteta lapi kovinkaan herkasti ensimmaisella yrityksella,mutta ilmeiseti ajonaytto oli tarpeeksi hyva lapaisyyn.
Nyt saamme me vanhemmat jatkaa "opetusta",silla taalla Israelissa vastakortinsaaneella tulee olla 3kk joku aikuinen ajokortin omaava kyytilainen.
Sen jalkeen edelleen toiset 3kk on istuttava viela kyydissa iltaisin ja senkin jalkeen puoli vuotta(en ole ihan varma ajasta)kyytiin saa ottaa vain pari matkustajaa.
Kaikella talla pyritaan estamaan onnettomuuksia,joita tapahtuu aivan liian paljon tassa maassa ja varsinkin nuorten hurjastelijoiden taholta.




Tyttoa en ole viela tavannut,mutta kunhan kotiutuu kolmen paivan siviilipalveluseminaarista haemme kortin ja paasee nayttamaan ajotaitoaan myos aidille.
Hauska yhteensattuma oli,etta kymmenista autokoulunopettajista Noa valitsi opettajakseen yhden,joka on opettanut myos isoaitinsa ja tatinsa ajamaan.Isoaiti-safta ajoi korttinsa vahan myohemmalla ialla ja edelleen yli 80-vuotiaana ajelee taalla Jerusalemin liikenteessa.



Itsellenihan tama Israelin liikenne ei ole ollut koskaan ongelma,silla olen aina ollut meista kolmesta sisaresta eniten kiinnostunut autoista ja nuorena olin isan apuna hinaamassa autoja tai muuna apuna.
Opettelin ajamaan autolla 10-vuotiaana ja kahdeksan vuoden "harjoittelun"jalkeen ei ollut ongelmia saada kortti.
Muutaman vuoden taalla Israelissa olemisen jalkeen ostimme siskoni kanssa auton,eika takalaisessa liikenteessa ajaminen ollut koskaan mitenkaan pelottavaa.
Muistan aikoinaan miten suomalaiset YK-sotilaat karttoivat mahdollisuuksien mukaan Jerusalemia,silla taalla oli heidan mielestaan kaikkein pelottavin liikenne.
Uudet autot oli kuitenkin kaytava katsastamassa taalla,joten tanne oli vain uskallettava.



Kyllahan taalla torvet soi,autot kiilaa eteen ja ajetaan lujaa,mutta liikenne on kuitenkin tosi sujuvaa.Kaistan vaihdossa annetaan tilaa ja annataan etuoikeus,jos vaikka liikennevaloissa huomaat olevasi vaaralla kaistalla.
Monesti turistia suututtaa,jos liikennevaloissa punaisilla takana oleva auto toottailee.Selitan heille,etta he tuntevat jo valojen vaihtumisjarjestyksen ja nain "herattavat"edella olevan vihreisiin valoihin.


Autot taalla on aika lailla uusia vaikka kalliita ovatkin.
Erona Suomeen huomaa,etta taalla on vahemman kalliimpia autoja,eniten keskikokoisia ja pienia.Tosin tila-autoja nakee entista enemman johtuen myos suurista perheista,mita taalla on paljon.
Me vaihdoimme 7-hengen tila-auton kahteen pieneen,silla ajomme on lahinna kaupunkiajoa ja bensan kulutus aikamoista.Jos matkustaamme joskus koko perheena jonnekin,voimme tehda sen sitten kahdella autolla.Vajaan kk kokemuksella huomaan.etta bensan kulutus on kuukaudessa noin 250 euroa vahemman...
Nyt vaan jannitetaan sita ensimmaista naarmua tai lommoa uuteen autoon.
Niitahan taalla tulee vaikka itse varoisi kuinka paljon eika kolaroi!

sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Perjantaitunnelmia torilla


Perjantaisin Mahane Yehuda-torilla on aivan erityinen tunnelma.
Tori on taynna hedelma-,vihannes-ja leivanostajia,kahviloissa istuskelevia seka muuten vaan ennen sapatin alkua torin tunnelmasta nautiskelijoita.


 Itse poikkean torilla lahinna juuri perjantaisin,jos olen muutenkin kaupungilla kiertelemassa.
Yleensa olen junalla liikkeella,joten mitaan isoja ostoksia siella en tee,mutta aina sielta tulee jotain ostettua,silla kaikki nayttaa niin houkuttelevalta...


Viime vuosina torille on avattu myos paljon kahviloita ja ravintoloita,joten koko alueesta on tullut monipuolinen keskus seka ruokailijoille etta torimyynnille.







Iltaisin torimyynnin loputtua alue muuttuu nuorison kokoontumispaikaksi.
Baarit,kahvilat ja pubit avaavat ovensa.
Vahan aikaa sitten taiteilijat maalasivat kaikki torikauppojen liukuovet monenlaisin kuvin.En ole itse iltaisin siella liikkunut,joten kuvat taman postauksen loppuun lainasin netista.











Lahes joka kerta ostan kotiin kukkakimpun sapatiksi.
Nama ovat tosi edullisia taalla,joten isompikaan nayttava kimppu ei maksa paljon mitaan.
Muistan ostaneeni aidilleni 65 ruusua aikoinaan,kun han oli taalla meilla 65-vuotispaivanaan.Aitini ilahtui suuresta ruusukimpusta,silla han jos kuka oli kukkien ystava!!!



Miehelleni ja hanen perheelleen Mahane Yehudan alue on hyvinkin nostalgista seutua.
Hanen isovanhempansa asuivat tassa talossa aikoinaan ja he itse asuivat muutaman kadun paassa Yaffa-kadun puolella ihan torin kupeessa.
Varhaislapsuutensa mieheni vietti taalla ja myohemmin isovanhempien luona vieraillen.



Isovanhemmistaan olen kuullut kerrottavan aika ihmeellisen tarinan.
Nama isovanhemmat olivat istuneet lastensa kanssa sapattiaterialla ja yht'akkia isoaiti oli huutanut kaikille nousemaan poydasta ja juoksemaan toiseen huoneeseen.
Kun he sinne kaikki ehtivat katto romahti alas siina huoneessa,missa ruokailivat...




Tallaista iltanakymaa siis Mahane Yehudan torikaduilla liikkeiden sulkeuduttua.
Pitaisi joskus kayda namakin katsomassa,mutta tana iltana menemme Jerusalemin vanhaan kaupunkiin katsomaan taman vuoden Light Festival-valofestivaalin...






Muutaman paivan jo lampotila hipoo lahella +40 astetta.
Taytyy pitaa vain ilmastointi paalla,niin jaksaa tehda toitakin.
Ulos kun astuu tuntuu kuin haaleaan saunaan menisi.Eipa tasta enaa nauti,mutta aikansa kutakin.
Valilla viileampaa ja valilla naita hellepaiviakin!!!