maanantai 17. heinäkuuta 2017

Turvallista matkaa...


Eilisesta lahtien olen ollut vahan innoissani,silla vanhin tyttareni teki autokoulutestin ja paasi lapi ensimmaisella yrittamisella.
Mihin tama aika meni?Nytko minun esikoinen on jo niin iso,etta saa ajokortin?
Hanella oli aika lailla onneakin,silla taalla ei paasteta lapi kovinkaan herkasti ensimmaisella yrityksella,mutta ilmeiseti ajonaytto oli tarpeeksi hyva lapaisyyn.
Nyt saamme me vanhemmat jatkaa "opetusta",silla taalla Israelissa vastakortinsaaneella tulee olla 3kk joku aikuinen ajokortin omaava kyytilainen.
Sen jalkeen edelleen toiset 3kk on istuttava viela kyydissa iltaisin ja senkin jalkeen puoli vuotta(en ole ihan varma ajasta)kyytiin saa ottaa vain pari matkustajaa.
Kaikella talla pyritaan estamaan onnettomuuksia,joita tapahtuu aivan liian paljon tassa maassa ja varsinkin nuorten hurjastelijoiden taholta.




Tyttoa en ole viela tavannut,mutta kunhan kotiutuu kolmen paivan siviilipalveluseminaarista haemme kortin ja paasee nayttamaan ajotaitoaan myos aidille.
Hauska yhteensattuma oli,etta kymmenista autokoulunopettajista Noa valitsi opettajakseen yhden,joka on opettanut myos isoaitinsa ja tatinsa ajamaan.Isoaiti-safta ajoi korttinsa vahan myohemmalla ialla ja edelleen yli 80-vuotiaana ajelee taalla Jerusalemin liikenteessa.



Itsellenihan tama Israelin liikenne ei ole ollut koskaan ongelma,silla olen aina ollut meista kolmesta sisaresta eniten kiinnostunut autoista ja nuorena olin isan apuna hinaamassa autoja tai muuna apuna.
Opettelin ajamaan autolla 10-vuotiaana ja kahdeksan vuoden "harjoittelun"jalkeen ei ollut ongelmia saada kortti.
Muutaman vuoden taalla Israelissa olemisen jalkeen ostimme siskoni kanssa auton,eika takalaisessa liikenteessa ajaminen ollut koskaan mitenkaan pelottavaa.
Muistan aikoinaan miten suomalaiset YK-sotilaat karttoivat mahdollisuuksien mukaan Jerusalemia,silla taalla oli heidan mielestaan kaikkein pelottavin liikenne.
Uudet autot oli kuitenkin kaytava katsastamassa taalla,joten tanne oli vain uskallettava.



Kyllahan taalla torvet soi,autot kiilaa eteen ja ajetaan lujaa,mutta liikenne on kuitenkin tosi sujuvaa.Kaistan vaihdossa annetaan tilaa ja annataan etuoikeus,jos vaikka liikennevaloissa huomaat olevasi vaaralla kaistalla.
Monesti turistia suututtaa,jos liikennevaloissa punaisilla takana oleva auto toottailee.Selitan heille,etta he tuntevat jo valojen vaihtumisjarjestyksen ja nain "herattavat"edella olevan vihreisiin valoihin.


Autot taalla on aika lailla uusia vaikka kalliita ovatkin.
Erona Suomeen huomaa,etta taalla on vahemman kalliimpia autoja,eniten keskikokoisia ja pienia.Tosin tila-autoja nakee entista enemman johtuen myos suurista perheista,mita taalla on paljon.
Me vaihdoimme 7-hengen tila-auton kahteen pieneen,silla ajomme on lahinna kaupunkiajoa ja bensan kulutus aikamoista.Jos matkustaamme joskus koko perheena jonnekin,voimme tehda sen sitten kahdella autolla.Vajaan kk kokemuksella huomaan.etta bensan kulutus on kuukaudessa noin 250 euroa vahemman...
Nyt vaan jannitetaan sita ensimmaista naarmua tai lommoa uuteen autoon.
Niitahan taalla tulee vaikka itse varoisi kuinka paljon eika kolaroi!

sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Perjantaitunnelmia torilla


Perjantaisin Mahane Yehuda-torilla on aivan erityinen tunnelma.
Tori on taynna hedelma-,vihannes-ja leivanostajia,kahviloissa istuskelevia seka muuten vaan ennen sapatin alkua torin tunnelmasta nautiskelijoita.


 Itse poikkean torilla lahinna juuri perjantaisin,jos olen muutenkin kaupungilla kiertelemassa.
Yleensa olen junalla liikkeella,joten mitaan isoja ostoksia siella en tee,mutta aina sielta tulee jotain ostettua,silla kaikki nayttaa niin houkuttelevalta...


Viime vuosina torille on avattu myos paljon kahviloita ja ravintoloita,joten koko alueesta on tullut monipuolinen keskus seka ruokailijoille etta torimyynnille.







Iltaisin torimyynnin loputtua alue muuttuu nuorison kokoontumispaikaksi.
Baarit,kahvilat ja pubit avaavat ovensa.
Vahan aikaa sitten taiteilijat maalasivat kaikki torikauppojen liukuovet monenlaisin kuvin.En ole itse iltaisin siella liikkunut,joten kuvat taman postauksen loppuun lainasin netista.











Lahes joka kerta ostan kotiin kukkakimpun sapatiksi.
Nama ovat tosi edullisia taalla,joten isompikaan nayttava kimppu ei maksa paljon mitaan.
Muistan ostaneeni aidilleni 65 ruusua aikoinaan,kun han oli taalla meilla 65-vuotispaivanaan.Aitini ilahtui suuresta ruusukimpusta,silla han jos kuka oli kukkien ystava!!!



Miehelleni ja hanen perheelleen Mahane Yehudan alue on hyvinkin nostalgista seutua.
Hanen isovanhempansa asuivat tassa talossa aikoinaan ja he itse asuivat muutaman kadun paassa Yaffa-kadun puolella ihan torin kupeessa.
Varhaislapsuutensa mieheni vietti taalla ja myohemmin isovanhempien luona vieraillen.



Isovanhemmistaan olen kuullut kerrottavan aika ihmeellisen tarinan.
Nama isovanhemmat olivat istuneet lastensa kanssa sapattiaterialla ja yht'akkia isoaiti oli huutanut kaikille nousemaan poydasta ja juoksemaan toiseen huoneeseen.
Kun he sinne kaikki ehtivat katto romahti alas siina huoneessa,missa ruokailivat...




Tallaista iltanakymaa siis Mahane Yehudan torikaduilla liikkeiden sulkeuduttua.
Pitaisi joskus kayda namakin katsomassa,mutta tana iltana menemme Jerusalemin vanhaan kaupunkiin katsomaan taman vuoden Light Festival-valofestivaalin...






Muutaman paivan jo lampotila hipoo lahella +40 astetta.
Taytyy pitaa vain ilmastointi paalla,niin jaksaa tehda toitakin.
Ulos kun astuu tuntuu kuin haaleaan saunaan menisi.Eipa tasta enaa nauti,mutta aikansa kutakin.
Valilla viileampaa ja valilla naita hellepaiviakin!!!

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Helteinen Juhannus


Jos ei Suomessa olla nautittu helteisesta Juhannuksesta niin taalla sita lampoa on riittanyt ja talla viikolla edelleen vain lampenee.Puolivalissa viikkoa on luvattu jopa +36 varjossa,joka alkaa olla jo vahan liikaa.
Tavallinen viikonloppuhan tama ihan oli eika Juhannuksen tunnelmasta tietoakaan,mutta muistoissa olin lapsuuden ja nuoruuden juhannuksissa...



Torstaina toitten jalkeen suunnistin lasten kanssa suoraan rannalle,jonne meilta ajaa ilman ruuhkia vajaassa tunnissa.
Tykkaan olla rannalla iltapaivasta iltaan,kun ei enaa ole niin kuuma,tuuli viilentaa ja auringonlasku on tuolla aivan upea.
Vahan evasta mukaan,lukemista,rannalla kavelya ja valilla vedessa pulahtamista.
Virkistaa mukavasti ja nollaa ajatukset raskaan tyoviikon jalkeen.



Poikani nauttii tietysti eniten vedesta ja aalloista.Tytoille tarkeinta on ruskettua ja ottaa hyvia kuvia.
Tytot jaivatkin jo viime viikon alussa koulusta kesalomalle ja joka lomapaivalle on jos minkalaista suunnitelmaa.Tanaan lahtivat Tel Aviviin ostoksille...
Vanhin tyttareni paasee tana kesana lukion viimeiselta eli tavallaan myos ylioppilas vaikka ei sita taalla silla lailla vieteta.
Hanella on viela kolme ylioppilaskoetta jaljella ja sitten alkaa hanellakin loma.



Haikea paatosjuhla jo vietettiin ja nuoret viettivat sen jalkeen yhteista aikaa vuokraamassaan villassa uima-altaalla.
Myos siskoni tyton juhlassa olimme mukana.Hehan syntyivat vain paivan erolla,joten melkein ''kaksosista'' menisivat...



Syksylla meilla puhalteleekin muutoksien tuulet,silla esikoinen aloittaa siviilipalveluksen,jonka voi tehda joko vuuoden tai kaksi.
Han muuttaa viikoiksi Modiinin kaupunkiin,joka ei ole onneksi kuin reilun 30 km paassa meilta.Nain ollen viikonlopuiksi tulee kotiin ja viikollakin voi vaikkapa pistaytya hanta tapaamassa jos oikein ikava yllattaa.




Tahan aikaan vuodesta alkaa tyo tuntua jo kovin raskaalta ja odottaa jo kovasti elokuussa olevaa lomaa.Mielessa alkaa olla myos matka Suomeen,kun lennot on jo varattuna.
Tyoviikkoa piristaa kuitenkin tallaiset pienet "iltalomaset".Ensi viikolla miehenikin jaa lomalle kunnes aloittaa jalkapallokesaleirit aamupaivisin.


Eika tarvitse joka paiva tuntia ajaa veteen pulahtaakseen vaan saa omalla pihallakin uida.
Tana kesana vain vahan ongelmana naapuritalon rakennustyomaa,josta klo 16 asti arabimiehet tuijottaa uima-asuissa olevia tyttoja.Voi jaada talo rakentamatta!!!☺☺

maanantai 5. kesäkuuta 2017

Lepopaiva


Lauantai aamu,aurinko nousee,mutta viela on ihanan raikasta,kahvikuppi edessa ja lehti kadessa,linnut laulaa ja on ihanan rauhallista.Sapatin hiljaisuus!
Oi etta mina nautin naista sapatti aamuista,kun voi nousta omaan tahtiin,ei ole toita ja voi vain nauttia ihanasta vapaapaivasta.




Sapatti on viikon seitsemas paiva,silla viikko alkaa taalla sunnuntaina.
Sapatti alkaa perjantai-iltana auringon laskusta ja kestaa auringon laskuun lauantai-iltana.Taman vuoksi sen alkamisaika vaihtelee viikottain.Nain kesalla se alkaa ja paattyy myohaisempana ajankohtana.



Varsinkin Jerusalemissa,mutta myos muualla maassa perjantai-iltapaivalla aistii jo sapatin tunnelman.Oikeastaan  sapattiin valmistautuminen alkaa monella jo torstai-iltana,kun monet alkavat jo kokkaamaan ja valmistamaan salaatteja sapattiaterioille.
Mina en niin paljon salaatteja tee,etta ehdin tehda ruoat vasta perjantai aamuna ja aikaa jaa viela muuhunkin.
Valmistan kuitenkin ruoat seka perjantai-illalle etta lauantaiksi,kuten on hyvin yleista taalla ettei sapattina kokkailla.



Sapatin alkaessa huomaa kuinka liikenne hiljenee,naapurin rouva pesee viela portaikkoaan,naapurin katolla olevasta kovaaanisesta alkaa kuulua muutama sapattilaulu(tama ei ole mitenkaan yleista,mutta meidan kadulla tapa),miehet astelevat synagogaan,koti on siisti,nainen sytyttaa sapattikynttilat ja koko tienoo hiljenee.



Kukin viettaa sapattia tietysti omalla tavallaan.
On uskonnolliset juutalaiset,jotka osallistuvat synagogassa rukouksiin;perjantai-iltana seka lauantaina aamulla,iltapaivalla seka illalla.
Uskonnollisilla on tosi paljon erilaisia saantoja mita ei saa sapattina tehda silla se on heille ehdottomasti vain lepopaiva eika tyota tehda.
Asioista voi tietysti olla eri mielta mika on tyota ja mika ei,mutta uskonnollisa ohjaa paljolti rabbien antamat kaskyt ja ohjeistukset.



Toisille taas sapatti on vapaapaiva,jolloin voi lahtea rannalle,retkelle tai ravintolaan.
Liikkumiseen tarvitsee oman auton,silla julkinen liikenne ei toimi sapattina.Tietysti takseja voi myos kayttaa ja pyorailla on helpompaa,kun liikennetta on paljon vahemman.
Kaupat ovat kiinni sapattina seka useat kahvilat ja ravintolat.Ruokapaikkoja silti loytyy niita haluaville.
Jerusalemin kahdesta suuresta elokuvateatterista toinen on auki ja toinen kiinni sapattina,joten elokuviinkin paasee,jos haluaa...



Lapsuudessani Suomessa sunnuntai oli myos lepopaiva.
Aamulla kaytiin kirkossa,syotiin vahan juhlavampi ateria,kutsuttiin vieraita tai kaytiin vieraisilla.Monesti sunnuntaihin kuului myos vahan kauemmaksi suuntautuva mummolareissu.
Viime vuosina Suomen lomilla olen vahan sekaisin paivista Sunnuntai ei enaa tunnu sunnuntailta.Kaupat on auki ja ihmiset kulkee ostoksilla samaan tapaan kuin arkenakin.
Ikaan kuin sunnuntai olisi menettanyt merkityksensa...
Onko tama vain minun tuntemukseni?
Kertokaa te!


Toivotaan lamminta kesakuuta ja kesaa myos Suomeen taalta kesaisen lampimasta Jerusalemista.
                                          Ja rentouttavia lepopaivia jokaiselle!

perjantai 26. toukokuuta 2017

Yom Yerusalaim-Jerusalemin paiva


Koko viikko on ollut tosi kiireista etten ole ehtinyt tata postausta edes julkaista vaikka kuvat jo latasin tanne alkuviikosta.
Jerusalem on ollut koko viikon monenlaisten tapahtumien keskipisteena ja siten hyvin poikkeuksellinen viikko.
Aikani on mennyt iltaisin joko osallistuen tapahtumiin tai kuljettaessani ja hakemassa lapsia joka ilta jostain pain kaupunkia.



Sunnuntai-iltana alkoi koko viikon kestava Jerusalem 50-juhlinta.
Tana vuonna tulee kuluneeksi 50 vuotta siita,kun vuonna 1967 kuuden paivan sodassa Jerusalem yhdistyi uudelleen ja sen  myota juutalaiset paasivat jalleen rukoilemaan Lansi-eli Itkumuurille.
Joka vuosi juhlitaan Jerusalemin paivaa ja tana vuonna sitten paljon nayttavammin ja laajemmin.







Koko kaupunki on koristeltu varivaloin eika valoja puuttunut tasta vanhan kaupungin kupeessa olevasta valo-ja musiikkishows'takaan.
Tuhannet ihmiset mina tyttareni kanssa mukaan lukien kokoonnuimme laulamaan ja ihastelemaan upeaa laser-ja valoesitysta.
Juhla alkoi Israelin presidentin seka paaministerin puheilla ja sen jalkeen useat tunnetut laulajat esiintyivat.



Aivan mahtava tunnelma,kun kaikki yhdessa osallistuu lauluun.Vieressa kuului englantia,ranskaa,saksaa,venajaa heprean lisaksi,kun joka puolelta maailmaa tulleet juutalaiset juhlivat hyvin erityista Jerusalemin kaupunkia.Toisilla kipa,joillakin korkkiruuvikiehkurat,mutta kaikki yhdessa maallistuneiden juutalaisten kanssa.
Ja mita yhteista?Kannykat!Hah...



Pari paivaa meilla oli vieraana talla viikolla Amerikan presidentti Donald Trump vaimonsa,tyttarensa,vavynsa seka valtavan seurueensa kanssa.
Koko kaupunki oli sekaisin!
Riippuen vierailukohteistaan joka puolella kaupunkia katuja suljettiin eika juna kulkenut paateasemille saakka.
Ja ruuhkat oli tietysti valtavat ihmisten yrittaessa paasta toihin,kouluihin tai koteihinsa eri reitteja.
Kiitos kaynnista ja nakemiin Mr Trump.Liikenne on palautunut nyt ennalleen...


Paitsi eilen,kun laheisella jalkapallostadionilla oli Israelin kahden jalkapallojoukkueen loppupeli ja meidan alue oli muuttunut parkkialueeksi.Kaikki kadun reunat oli parkkeerattu autoja ja hakiessani tytartani myohaan illalla synttaribileista juutuin ruuhkaan,kun bussi ei mahtunut ajamaan parkkeerattujen autojen valista.
En tieda,siirsivatko autoja vahan syrjaan,mutta lopulta paasin jatkamaan matkaa...





Keskiviikkona Jeriusalemin paivana tyttareni osallistuivat koulusta Jerusalem marsiin laulaen ja tanssien kaduilla kohteena Lansimuuri,jonne oli kokoontunut kymmenia tuhanisia juhlijoita.



Mina sitten pitkin iltaa hain heita kotiin,kun juna ei kulkenut tai toimi kyllakin,mutta sadat muutkin matkustajat jonottivat junaan.
Taman kuvan otin silloin,kun juhlimme alkuviikosta ja nahtyamme nama jonot katsoimme parhaimmaksi soittaa mieheni meidan hakemaan...

maanantai 8. toukokuuta 2017

Terassi kesakuntoon


Viime perjantaina kavaisin viela puutarhalla ostamassa viimeiset kesakukat talle kesalle seka pihalle etta terassille.
Tana vuonna kukat ovat lahinna lilaa ja vaaleanpunaista.Muutama valkoinen kukka joukossa,mutta minulta ei loydy esimerkiksi keltaista kukkaa,silla en pida niista.
Joskus anoppini halusi ostaa parvekkeelleni ison ruusun ja kysyi minka varisesta pidan.Sanoin,etta kaikki kay,mutta keltaisesta en vain tykkaa.
Han toi sitten lahjaksi ison nayttavan ruusun -ja variltaan KELTAINEN!
Varmaan hanelle jai mieleen vain se keltainen ja ajatteli minun haluavan sen.No,se ruusu sitten aikanaan kuoli.En varmaan tarpeeksi hyvin sita hoitanut.







Siivosi muutenkin parvekkeen perusteellisesti ja siirsin kaikki kesahuonekalut paikoilleen.
Tama siskoltani saatu lasten vanha sanky oli viime kesanakin suosittu lekottelupaikka,joten se otettiin varastosta taas esiin.







Pienia viinirypaleen alkuja on koynnoksessa,mutta ei tanakaan vuonna mitaan "suurta" satoa saada.Hyva,etta edes maistella saa,jos ei linnut ehdi syoda sita ennen.
Viinirypaleen paikka olisi maassa,mutta pikkuruisen pihani on vallannut kokonaan jo karsimyshedelma,joten tyydyn ihailemaan pienta koynnostani vain tassa isossa ruukussa.







Mehikasvien joukosta nousee edelleen minttua,jota aiemmin tassa astiassa kasvatin.
Olkoon nyt ainakin aluksi.Tuostahan sita voi helposti napata teen tai sitruunaveden joukkoon...




Jasmin tuoksuu niin ihanalle,etta minun oli pakko ostaa pieni taimi itsellenikin.Katsotaan miten suureksi tama tasta viela kasvaa...


Talla kertaa kavin puutarhaostoksilla vahan kauempana,nimittain Jerusalemin ulkopuolella Abu Goshissa.
Aikoinaan Mevaseretissa asuessamme tama oli minun vakiopuutarhani ja edelleenkin ajattelen,etta tama on seudun paras.
Erittain laaja valikoima ja kukat ovat hyvin hoidettuja.
Puutarha on aivan Abu Goshin arabikylan kupeessa,mutta uskon sen olevan laheisen Kiryat Anavimin kibutsin omistuksessa.



Kiryat Anavimin kibutsi tuo minulle myos nostalgisia muistoja,silla sielta alkoi elamani taalla Israelissa.Taman vuoden lokakuussa tulee kuluneeksi 30 vuotta,kun tulin kibutsille 3 kuukaudeksi vapaaehtoistyohon ja silla matkalla olen edelleen!
Kiryat Anavimin kibutsi osti maansa Abu Goshin kylalta ja perusti alueelle ensimmaisen kibutsin vuonna 1920.



Talla alueella on hyvinkin histoarillinen tausta,silla noin 3000 vuotta sitten nailla kukkuloilla sijaitsi Kiryat Yearimin kyla,jossa Liiton Arkki oli 20 vuoden ajan kunnes kuningas Daavid toi sen Jerusalemiin.
Abu Goshin kylaa on jo vuodesta 1500 asuttanut Abu Goshin suku.Nykyaan kylassa asuu neljaa sukua,joista edelleen Abu Goshin suku on merkittavin.




Kylalla on poikkeuksellisen hyvat valit juutalaisten kanssa.
Israelin Itsenaisyyssodan aikana 1948 kyla ei liittynyt Jerusalemin piiritykseen vaikka kyla sijaitsee oleellisella paikalla Tel Aviv-Jerusalem -tien tuntumassa.
Kylalaiset nakivat sodassa viisaammaksi liittoutua juutalaisten kanssa.


Tanaan Abu Gosh on tunnettu "maailman parhaasta humuksesta".Kylan raitilla on useita falafel-humus-ravintoloita.Viikonloppuisin ravintolat ovat juutalaisten suosittu ruokailukohde.

Niin,ja sitten siella on tama huippu hyva puutarha!!!