perjantai 26. elokuuta 2016

Jarki hoi!


Nain aloitti anonyymi kommenttinsa viime postaukseeni.
Han oli huolissaan murtumani hoidosta ja kipsini kastumisesta.
Kommentti loppui lauseeseen "Onpa sulla omituiset hoidot".
Tamahan on avoin blogi ja jokainen saa kirjoittaa kommenttinsa ja olenkin saanut yleensa vain positiivista palautetta.
Jain kuitenkin miettimaan miten haluamme ilmaista itsemme.Kirjoitammeko negatiiviseen vai positiiviseen savyyn.Annammeko vain positiivista palautetta vai avaammeko sanallisen arkkumme vasta jostain kielteisesta aiheesta...



Taman kielteisyyden huomaa varsinkin iltapaivalehtien kommenttikentassa,jos sinne erehtyy joskus lukemaan.Jokaisesta normaalista asiasta joku vaantaa sen jotenkin huonoksi.
Muistan myos eraassa blogissa olleen kommentin,kun blogin pitaja kirjoitti iloisena raskaudestaan ja tulevasta vauvasta ja tama anonyymi kommentoija kirjoitti "ettet sitten ehkaisya ajatellut kayttaa".Siis miten joku voi pahoittaa jonkun mielen noin?



Mina kuitenkin olen oikein hyvalla mielella taalla.
Meilla on rentouttava rantaloma Netaniassa takana.Ensi viikko torstaita lukuunottamatta on viela lomaa ja suunnitelmissa on viela paljon kivoja juttuja.

Jalkakin on paljon parempi.
Anonyymille selvennykseksi murtuma on todella pieni ja paikassa,jolloin ei jalkaa aina edes kipsata,joten kylla tasta jalka viela tulee!

Oikein ihanaa viikonloppua kaikille lukijoille!
Kiva oli taas tavata muutamia blogini lukijoita Suomessa....

tiistai 23. elokuuta 2016

Kaunis,sateinen ja kylma Suomi



Kotiin ollaan palattu ja takana on taas loma koti-Suomessa.
En tieda oliko loma niin rentouttava,silla ohjelmaa riitti vahan liiaksikin asti.
Totesimmekin siskoni kanssa,etta palaamme kotiin lepaamaan Suomi-loman "rasituksista".
Ihanaa silti oli nahda ystavia ja sukulaisia.Oli jarjestettyja tapaamisia,mutta myos niita ihania yllattavia kohtaamisia kesken ostoskierroksen.


Ilmat olisivat saneet olla vahan paremmat.Tosin ensimmaisella viikolla saimme nauttia vahan lampimammastakin saasta,mutta loppuloma meni sadetta pidellessa.


Oman haasteensa sateessa oli liikkuminen kipsin kanssa.
En enaa tarvinnut keppeja liikkumiseen,mutta kipsi oli suojattava muovipussein eika sekaan aina auttanut.
Talsittuani Helsingissa koko paivan vesisateessa kipsi oli ihan marka ja jatin kaupoissa jalkeeni valkoisia kipsijalanjalkia.
Totesinkin tytoille,etta loydatte minut kaupassa jalanjalkiani seuraamalla.
Jaljet nayttivat kyllakin ihan maalilta ja nainkin myyjien alkavan ihmetella "pilalle mennytta" lattiaa,joten pakenin nopeasti paikalta.





Eras ihanimmista kokemuksista oli saunominen ystavan mokilla.Saunan tuoksu,hiljainen jarvimaisema,kuuma sauna ja mustikkametsa mokin takana.Voiko enaa mitaan suomalaisempaa olla?

Ensimmainen asia,jonka ostaisin Suomessa asuessani olisi kuivausrumpu.
Mika haaste kuivatella kahdeksan hengen vaatteita sisatiloissa.
Muuten meidan yhteiselo pienissa tiloissa meni todella hyvin ja kaikille jaetut tehtavat antoivat myos meille aideille loman.
Oli aamupala-,tiski-,siivous- ja pyykkaysvuorot,joten hommat hoitui sukkelaan...




Varmaan yhta monta mieklipidetta mita ihmista,silla toiset olivat hyvinkin tyytyvaisia taman vuoden kesaan ja toinen totesi kesaa olleen tasan nelja paivaa!



Minulle +10 astetta ja vesisade ei ole kesa vaan meidan talvi taalla Jerusalemissa.
Onneksi taman kuvan mukaisia ilmojakin riitti,jolloin olimme merella veneilemassa!







Sateinen ilma haastaa tosi paljon miettimaan vaihtoehtoja kuuden teinin ajankuluksi.
Paremmalla ilmalla minigolfatiin,pyorittiin huvipuistossa,uitiin ja veneiltiin.
Huonommalla saalla keilattiin ja oltiin ostoksilla.




Jatkossa laitan muutaman postauksen lomaltamme,silla kuten tavallisesti kuvattua tuli aika lailla.

Lomaa on jaljella viela vajaa pari viikkoa.
Mukavaa tehda joka paivalle suunnitelmia tai vaihtoehtoisesti olla tekematta mitaan.
Eilinen paiva meni varastoa siivotessa ja tanaan suuntana on muutaman paivan miniloma Nataniassa.
Palataan taas!

keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Niin minun tuuria!


Minulla odotettu loma lahestyy ja sunnuntaina on viimeinen tyopaiva.
Sunnuntai-iltana siirrynkin sitten lasteni ja siskoni kahden lapsen kanssa lentokentalle ja yolennolla Suomeen.

Vahemman mukava yllatys tapahtui eilen aamulla,kun portaita alas tullessa jotenkin kaaduin ja loukkasin jalkani aika pahasti.

Jotenkin sinnittelin tyopaivan poikani avustamana ja illalla paivystyksessa selvisi,etta murtunuthan se on.
Nyt minulla on sitten jalka kipsissa viitisen viikkoa eli juuri lomani ajan.Vahan kylla harmittaa!Minahan yleensa aina ennen lomaa sairastun flunssaan tai jotain muuta.Nyt sitten tama!

Onnekseni parin ensimmaisen paivan jalkeen voin astua myos kipsijalalla,ettei koko lomaa pida pomppia yhdella jalalla.
Kyllapa elama onkin vaikeaa,kun pitaa tehda kaikki yhdella jalalla seisten.Tama on minulle tahan ikaan ehtineelle ensimmainen murtuma...


Ajatukset on jo kaikilla kovasti naissa maisemissa.
Lapset tykkaavat,kun serkukset saavat matkustaa samaa matkaa.Onneksi kaikki ovat jo aika isoja,joten ovat minulle apuna matkalla.Siskoni seuraa sitten viikon paasta perasta...
Yritan hommata kentille "autokuljetusta" tai pyoratuolia,silla ei sunnuntaina viela talla jalalla kovin kovaa juosta...



Isalleni soitin aamulla ja pyysin hommaamaan minulla automaattivaihteisen auton,etta voin ajaa sitten Suomessa.
Han laittoi asken jo tietoa,etta automaatti Nissan odottaa jo siella.
Lapsille on jo pyorat huollettu ja skootteri taynna bensaa ja trampoliini pystytetty.
Taitaa pappa siella jo kovasti odottaa jalkikasvuaan!!!


Ihana lahtea taalta helteista vahan viileampaa,mutta saatiedotusten mukaan oikein mukavaan ilmaan.
Mukava on nauttia taas lapsuuden paikoista,mustikkametsista(aion sinne vaikka kontaten),meren rannoista,ystavan mokkirannasta,suvun tapaamisesta...

Taas saa rentoutua,levata ja ladata akkuja seuraavalle vuodelle.

Taitaa blogi jaada nyt kesalomatauolle ja palaan Suomireissun jalkeen bloggaamaan.
KIITOS teille kaikille,jotka kommentoitte edelliseen postaukseen.Oli aivan mahtavaa lukea teidan uusien kommentoijienkin kommentteja.Antoi uskoa siihen,etta minullakin taalla lukijoita on...

keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

"Pariisissa"


Ei sentaan Pariisissa vaan ihan Jerusalemin keskustassa kuvattu Eiffel-torni.
Jo viime kuussa vietetyissa Jerusalemin Light Festival-tapahtumassa oli taas hienoa katseltavaa.
Tama Eiffel-tornin valaistu pienoismalli oli eraalla keskustan aukiolla.





Tapahtuma keskittyy lahinna Jerusalemin vanhaan kaupunkiin,mutta osa nayttelya oli pystytetty myos keskustaan.
Kiertelimme yhtena iltana siella kahden tyttareni kanssa tuhansien muiden ihmisten seurassa.
Tunnelma oli tosi kiva.Ihmiset liikkeella,lammin ilta,kahvilat tapotaynna ja kaupunki valaistu ihastuttavalla tavalla...



Mamillan ja vanhan kaupungin valisella aukiolla oli musiikin tahtiin tehty vesi/valo-show.
Muistan joskus 1980-luvulla isani kuvanneen tallaista showta kaitafilmikameralleen(ilma aanta!)Saksassa kaydessaan ja se oli silloin jotain uutta ja aivan ihmeellista.
Nythan naita nakee jo paljon,mutta edelleen se on upea!























Vanhassa kaupungissa on nelja reittia,joita erivarisia valonauhoja seuraamalla nakee erilaisia "valaistuksia".
Me kiersimme vain yhden reitin,mutta joka vuosi pyrimme valitsemaan vahan eri reitin vanhan kaupungin kujilla.
Talla meidan valitsemallamme reitilla saimme kuunnella seka jazzia etta oopperaa...















Parikin syyta,ettei ole ollut oikein halua kirjoitella blogiin mitaan.
Olen sairastanut pariin otteeseen aika rankan vatsataudin ja se on vienyt voimat aivan totaalisesti.
Molemmilla kerroilla viikon on oksettanut kunnes tauti on iskenyt kunnolla paalle.
Onnekseni(tai hoidokkieni onneksi)pahin jakso on ajoittunut aina viikonloppuun,etten joutunut ottaa kuin yhden paivan vapaata,mutta kylla toisinakin paivina tein toita niin puolikuntoisena,etten vieraan tyossa olisi kylla toihin raahautunut.
Tyttareni ovat kyllakin olleet suurena apuna,kun olen ollut tosi heikkona.
Eilen kavin otattamassa kokeita,jos kyseessa olisikin joku bakteeri,johon tarvitsisin laakityksen...



Toisekseen tama blogin kirjoittelu on tallaista itsekseen hopottelya,etten tieda keta tama oikein edes kiinnostaa...
Suurkiitos niille muutamalle uskolliselle kommentoijalle seka joillekin uusille,jotka antavat uskoa,etta taalla joku setaan joskus vierailee.
Kesan jalkeen mietin taman blogin kohtaloa jatkossa...



Nyt on kuitenkin mieli taas korkealla kaiken sairastelun jalkeen.
On kesa.
Heinakuu ja viimeinen tyokuukausi on alkanut ja taman kuun lopussa haamottaa jo kuukauden kesaloma ja lomamatka Suomeen.
Vanhin tyttareni sai myos heinakuuksi toita ja hoitaa pienta 4kk ikaista vauvaa.Minua jannitti enemman mita tyttoa,miten han vauvan kanssa selviaa,mutta hyvin on kulemma mennyt.Onhan han tosin jo monena kesana ollut minun apunani vauvoja hoitamassa,joten siitakin on saanut kokemusta.
Nuoremmat tytot tekevat myos ahkerasti babysitter-keikkaa,joten heinakuu paiskitaan viela toita ja sitten on LOMA!!!

keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Ein Karem-Johannes Kastajan kyla


Miettiessani suomivierailleni jotain uutta tutustumiskohdetta Jerusalemissa muistin meita aika lahella olevan Ein Karemin kaupunginosan.
Itsekaan ei ole tullut kierreltya tassa kylassa lahemmin sitten taalla olon alkuaikojen,kun asuimme muutaman viikon tassa kylassa,kunnes loysimme pysyvan asunnon.




Ein karem sijaitsee Jerusalemin lansiosassa alhaalla laaksossa ja on tanaan suosittu ravintola-,kahvila-ja galleriapaikkana.
Alueella on persoonallisia vanhoja omakotitaloja ja porteista sisaan kurkkiessamme aukeni silmiemme eteen mita ihanimpia varjoisia puutarhoja.





Kyla on turistien keskuudessa ehka tunnetuin Johannes Kastajan syntymapaikkana.Siella onkin  taman kristityille merkittavan tapahtuman vuoksi monia kirkkoja ja luostareita ja on suosittu pyhiinvaelluskohde.



Ein Karemin ylarinteelle perustettiin vuonna 1961 Hadassan yliopistollinen sairaala,joka on tana paivana suurin Jerusalemin sairaaloista.
Tassa Hadassan sairaalassa olen synnyttanyt ensimmaiset kolme lastani...




                                                          Toinen on auki......





                                                        ....ja toinen kiinni.....




                                                 ...ja kuvattavaa oli paljon....



                                         Tassa eras kirkoista-ortodoksinen kirkko vuoren rinteella...





Poikkesimme katoliseen kirkkoon,joka tunnetaan Johannes Kastajan kirkkona.
Kirkko on taynna mosaikkillaattoja seka seinilla etta lattioissa.




                                                          Kattomaalauksia



Vieraani yopyivat pienessa idyllisessa hotellissa aivan Jerusalemin keskustassa Mahane Yehudan toria vastapaata.
Tassa pienessa parikymmenta huonetta olevassa hotellissa on kiva sisapiha,jota ymparoi hotellihuoneet.
Huoneet oli siistit sisaltaen pienen keittion ja oman parvekkeen.
Pienella sisustuskohennuksella tasta saisi aivan upen paikan!

Unelmiahan saa aina olla ja minun eras haaveeni olisi saada pitaa tallaista pienta hotellia.Mika tietaa vaikka viela joskus!

perjantai 17. kesäkuuta 2016

Koko viikko juhlittu


Siskonpojan Elian Bar Mitzva-juhlat ovat nyt onnistuneesti ohi.
Niita juhlittiin monta paivaa ja lopuksi huipentui suureen iltajuhlaan.
Illan sankari oli niin komeana alkuillasta,mutta taisi takki ja rusetti lahtea paalta virallisen osuuden loputtua.
Taustalla nakyy juhlassa mukana olleet suomivieraamme;siskoni,tatini ja tadinmies.
Ihana oli saada pitaa heita viikon vieraana.



Aluksi ulkona oli alkupalatarjoilut.Tarjolla oli kalaa,lihaa,kanaa,salaatteja monia eri vaihtoehtoja.Alkupaloista tulee jo tayteen,jos ei pida varaansa ja syo liian paljon.Todella herkullista ruokaa...
Kuvassa serkukset poikani Natan ja Elia ovat hyvia "kaveruksia" ikaerostaan huolimatta.


Tyttareni serkkunsa Nofarin kanssa juhlatunnelmissaan.
Meilla ei ole ollutkaan pitkaan aikaan mitaan lahisuvun juhlia,joten oli ihan kiva laittautua...
Loppukesalla on viela tiedossa lasten serkun haat,joten uusia juhlia on tiedossa.



Elia piti aluksi kiitospuheen perheelleen ja paikalle saapuneille vierailleen.Lopuksi han myos kiitti suomeksi suomalaisia vieraita.Se aina vahan hymyilyttaa takalaisia ystavia,kun eivat ole koskaan kuulleet Elian puhuvan suomen kielta.







Juhlassa oli myos ohjelmanumerona marokkolainen hina eli tapa,jota juhlitaan erityisesti lahi-idan ja pohjois-Afrikan juutalaisten keskuudessa.
Siskoni miehen vanhemmat ovat marokonjuutalaisia,joten heidan perheessaan tata tapaa vietetaan.
Jokainen sai pukea marokkolaisen vaatteen paalleensa ja saattaa tuolissa kannettavan juhlansankarin juhlasaliin.
Tarjolla oli kaiken jo syomamme ruoan lisaksi marokkolaisia makeita herkkuja seka nayttava hedelmavaunu.








Suomalaisille vieraillemme oli paljon uusia asioita vaikka he ovat aikaisemminkin olleet taalla juhlissa,meidan haissamme.
Ihan hyvinhan tuo marokkolainen asu sopii sedallekin!



Hinassa laitetaan jokaiselle kateen puna-oranssista tahnaa.Kysyin,mista tahna on tehty ja siskoni kaly sanoi siina olevan teenlehtia,vetta ja konjakkia.Tahna jattaa ruskean jaljen kateen moneksi paivaksi.
Tahna levitetaan kateen ympyran muotoon ja se merkitsee runsasta siunausta ja onnea.
Hinaa yleensa vietetaan ennen haita,mutta nykyaan sita on alettu juhlia myos Bar mitzva-juhlissa.


Onneksi tanaan on jo vapaapaiva,silla minulla on ollut koko viikon aika heikko olo.Vatasatauti yrittaa tulla,mutta tata "yritysta" on kestanyt jo alkuviikosta asti.Pakko oli jaksaa toissa ja iltapaivalla halusin kuitenkin viettaa aikaa vieraiden kanssa.
Tanaan tuntuu,etta annan jo periksi ja olo on tosi voimaton ja vatsa sekaisin.
Siskokin soitti Suomesta,etta jo lentokoneessa tama virus oli iskenyt haneen.Ei kovin kiva matkamuisto!
No,nyt pari paivaa levataan,joten eikohan se tasta...