Festival of light

Taas on se aika vuodesta kun Jerusalemin vanhassa kaupungissa on "valon festivaalit".Talla kertaa emme kierrelleet kovin pitkalle muurien sisapuolelle vaan tyydyimme ihailemaan alussa olevaa valotaidetta.

Ihmisia oli liikkeella todella paljon.Ihana nahda miten kaupunki elaa seka paivalla etta yolla.Monta vuotta kestaneen kaupunkijunan rakentamisen aikana keskusta oli aika "kuollut" ja paljon liikkeita jouduttiin sulkemaan.Nyt siella on todella paljon kauppoja,kahviloita,ravintoloita.....

Nuorimmainenkin jaksoi ihmeesti vaikka yleensa on niin iltauninen.
Eilen olimme taalla valofestivaaleilla ja tanaan nuorimman paivakodin kevatjuhlassa.Kieltamatta oli vahan haikea tunnelma aidilla,kun nyt on meidan lasten osalta paivakodit ohitse ja kuopuskin aloittaa syksylla koulun.

Vanhan kaupungin muurien laheisyyteen on rakennettu Mamilla Mall,jossa on paljon kivoja ravintoloita ja kahviloita seka kauppoja.

Me kiipesimme ylempien kerrosten ravintolaan,jonka terassilta on hienot nakymat ostoskadulle.
Nautin varsinkin kesailloista,jolloin on ihanan lamminta ja voi istuskella nailla terasseilla.

Samalla juhlistimme koulujen paattymista vahan ennakkoon.Kahdella vanhimmalla alkaa kesaloma torstaina ja nuorimmilla kesakuun lopussa.
Eipa heilla enaa koulua ole,silla huomenna heilla on koko paivan vesipuistoretki ja torstaina saavat todistukset.

Olen "jarkyttyneena" seurannut Suomen lampotiloja.Niin mielellani antaisin taalta vahan lampoa sinne,silla meille on taas loppuviikoksi luvattu oikein kuumaa.
Monena vuonna olen haikaillut juhannuksena Suomeen,mutta enpa taida tana vuonna niin kaivata!!!

Mita kaipaan?

Reilun parinkymmenen vuoden ulkomailla asumisen jalkeen olen niin sopeutunut tanne,etten juuri kaipaa asioita Suomesta.
Perheeni ja sukuni Suomessa kun saisi vahan lahemmaksi niin olisin tyytyvainen!Haluaisin yht'akkia poiketa kahvilla tai viikonloppuvierailulla ja se todella puuttuu.Lohdutan kuitenkin itseani,etta jos asuisin Suomessa pitemman matkan paassa,ei vierailut olisi sen spontaanisempia.

Mita siis viela kaipaan Suomesta perheeni lisaksi?
Nain kesalla yritan saada nenaani syreenin ja kielon tuoksua.Ne kuuluvat sinne lapsuuden kesiin ja sielta ne tulevat mieleen.
Luonnonkukat ovat niin runsaita ja kauniita Suomessa ja niista haluaisin poimia kivoja kimppuja maljakkoon.

Pyoraily kuului kesaan ja muistan ne niin monet uintiretket pyoraillen laheiselle jarvelle.Tehtiinpa me siskoni ja ystavani kanssa yhtena kesana pitempikin pyoraretki toiseen mummolaani 100 km paahan.Oli kesa,aurinkoa ja kuuma asfaltti!Ihanat muistot!
Onneksi isaltani loytyy niin paljon pyoria,etta koko perheemme paasee yhteisille pyoraretkille kesalomallamme.On pyoratiet ja Pohjanmaan lakeudet,joten helppo on ajella.Toisin kuin taalla makisessa kaupungissa....

Jos asuisin Suomessa poimisin varmasti mustikoita,puolukoita ja vadelmia metsasta ja puutarhassani olisi paljon pensasmarjoja.Kesalla suuntaan ensimmaisena karviaispuskalle.Onneksi marjojen tuskaani helpottaa vahan Ikeasta ostamani karviais-ja mustikkahillo!

Kesalomalla aamupalaan kuuluu ruisleipa ja viili.Israelissa on monipuolisesti maitotuotteita,mutta viilia ei taalta saa.Eika Suomen ruisleipaa korvaa mikaan...

Varmaan odotan jo kesalomaa ja Suomen matkaa,kun mietteet alkaa olla tallaiset.Viela on kuitenkin vahan aikaa jaksettava....

Kuvat netista

Satoa odotellessa

Viime kesana harmistelin,kun naapuri paatti havittaa suuren karsimyshedelmakoynnoksen,joka oli levinnyt jo meidankin parvekkeelle ja saimme siita koko kesan poimia karsimyshedelmia.

Onneksi olin istuttanut jo pihallemme oman koynnoksen ja tana kesana saamme siita ensimmaisen kerran hedelmia.

Muuten pienen pihamme ja parvekkeemme sato jaa aika mitattomaksi,silla viinirypalekoynnoskin tuottaa vain muutaman tertun,sitruunapuuhun ei tullut hedelmia muutamasta kukasta huolimatta eika pieni oliivipuukaan kasvata montaa oliivia...

Talla viikolla olen iloinnut saatuani itseni lenkille jopa pari kertaa ja tanaan aion raahata itseni jalleen vanhalle junanradalle.

Meita lahella menee Jerusalemin vanha junanrata,joka on nyt paallystetty laudoilla lenkkipoluksi ja viereen on rakennettu pyoratie.

Rataosuus on monta kilometria,mutta viela en ole lenkkeillyt ihan koko pituutta vaan ajan autolla vahan lahemmaksi ja lenkkeilen vanhalle rautatieasemalle saakka.

Jospa tallainen "rapakuntoinenkin" saisi kohotettua vahan kuntoa ja reipas kavely tai juoksu alkaisi sujua vahan helpommin....

Nikkarointia

Jos asuisin Suomessa,osallistuisin heti johonkin puutyokurssille.Taalla en ole onnistunut loytamaan sellaista kurssia,joten on itse vain yritettava,jos jokin idea pyorii paassa.
Taalla kuulee joskus jopa sellaisia kommenteja kuin "osaatko sina maalata",kun maalaan jotain huonekalua tms...

Autotallin nurkassa lojui entisen sankymme puinen salepohja ja ajattelin sen laudoista tekevani jotain.
Nain tallaisen "ladonovinaulakon" jossain sisustuskirjassa ja se naytti tarpeeksi yksinkertaiselta minunkin tehda.

Viimeksi olen tenhyt puutoita ala-asteen puutyotunnilla,joten oli aikakin yrittaa uudestaan.
Nyt miettimaan mita niista lopuista laudoista saisi aikaiseksi!!!

Nostalgisilla paikoilla

 Perjantaina ajelin Jerusalemin ulkopuolelle ja poikkesin Kiryat Anavimin kibutsille,jossa olen ensimmaiset kuukaudet tassa maassa asunut.
Aikaa siita tulee syksylla kuluneeksi 27 vuotta,kun nuorena halusin siskoni ja ystavani kanssa kokeilla jotain uutta.

Toisinaan minulle palautuu mieleeni ne alkuajat jostain mullan ja kukkien tuoksusta ja heinasirkkojen sirinasta.
Nimittain ensimmaisina paivina paasimme puutarhatoihin eli haravoimaan.Olisi pitanyt pakata matkalaukkuun myos kottikarryt,silla koko kibutsilta ei sellaisia loytynyt ja kaikki lehdet piti kasata jonkun viltin paalle ja silla kantaa ne roskiin...

Siita hommasta paasin ylenemaan puuvillapellolle puuvillan kokoajaksi ja tytot paasivat ruokasaliin toihin.
Puuvillapellolle piti nousta aikaisin;noin klo 5 piti olla autossa muiden tyontekijoiden kanssa.Toisinaan olin ainoa ulkomaalainen enka ymmartanyt yhtaan sanaa hebreaa.Joskus mukana oli toinen vapaaehtoinen ,joka vastasi porukan ruokailusta parakkikeittiossa pellon laidalla.
Kylla siina joskus oli tytoilla itku silmassa,kun annettiin jainen kana kateen ja siita piti loihtia ateria noin kymmenelle nalkaiselle...

Kun puuvillankeruun aika loppui jatkoin tyoskentelya lastentalolla.
Oman haasteensa tyolle antoi kielitaidon puute,silla lapset eivat tietenkaan osanneet englantia.
Eras suomalainen tytto opetti minulle muutamia lauseita hebreaksi ja niita kaytin mm.ruokailu-ja nukuttamistilanteissa.
Muistan,etta ennen iltapaivan nukkumaanmenoa kyvetimme lapset lastentalon pienessa kypyammeessa.
Ei taitaisi suomalaisessa paivakodissa tyontekijat hyvaksya vastaavaa...

Tana paivana kibutsin elama nayttaa vahan muuttuneen.
Sinne oli tullut uusia tehtaita,kanala oli havitetty ja sen tilalle oli kunnostettu tama sisustusliike,josta nama kuvat.
Naita huonekaluja tehdaan paikan paalla.Valitettavasti ei vain minun kukkarolle vaikka ihania ovatkin.

Tehdasalueelle oli myos avattu kahvila,joka naytti ainakin perjantai-iltapaivana olevan aivan taynna asiakkaista.

Kibutsin sisaankaynnin lahelle on myos pengerretty omakotitalotontteja ja pian sinne voi rakentaa muutkin kuin kibutsin jasenet.
Eiko entisille vapaaehtoistyontekijoille olisi mitaan erityisrakennusoikeuksia tai alennuksia?Heh!

Mina voisin kylla asuakin maalla ja hoitaa siella pienta puutarhaani.Mika tietaa vaikka joskus...

Yleisnakymaa kibbutz Kiryat Anavimista.Suuri rakennus on kibutzin hotelli,oikealla pilkottaa uima-allas ja keskella sinikattoinen ruokasali.Meidan vapaaehtoisten asunnot olivat hotellin vasemmalla puolella nakyvia valkoisia rakennuksia.

Ulkovaloja

Parvekkeelle tykkaan laittaa tana vuonna vahan tunnelmavaloja,silla taallahan kesaillat on pimeita,joten mika sopii paremmin kuin lammin kesayo ja tunnelmavalaistus.

Sain anopilta valosarjan,joka toimii aurinkoenergialla ja auringonvaloahan kylla riittaa!
Valosarjaa sommittelin parvekkeella vahan joka paikkaan,mutta se ei sopinut oikein mihinkaan,kun varit eivat olleet minun makuuni.
Lopulta laitoin sen sellaiseen nurkkaan,josta se vahemman hairitsee....
...kunnes keksin vaihtaa varikkaat pallot naihin cupcakes-muotteihin.

Nyt nama kehtaa laittaa nakyville etupuolellekin!

Tassa alkuperaiset valot.....

Virittelin parvekkeelle poydan ylapuolelle pienia jouluvalotuikkuja.
Niitakin muuttelin vahan,etta joka toiseen valoon tuli tallainen tahtimuki.
On kivannakoisia pimeassa...

Tassa valot viela ilman tahtikoristuksia.

Muutaman paivan on ollutkin viileampaa,ettei parvekkeella ole tullut vietettya aikaa,mutta nyt taas on luvattu lampimampaa.

Pitaakohan houkutella mies parvekkeelle tunnelmavalaistukseen.Huomaiskohan tuo ollenkaan.....

Itsenaisyyspaiva

Eilen vietimme Israelin 66-vuotis Itsenaisyyspaivaa.
Keskella viikkoa oleva 1,5 paivan vapaa katkaisi kivasti tyoviikon ja mukavasti aikaa olla perheen kanssa yhdessa.

Tana vuonna vierailimme Givat HaTahmoshet-kukkulalla,joka on kuuden paivan sodan (1967)aikainen alue Jerusalemissa.
Sodassa taistelut kestivat jordanialaisia vastaan klo 2.30-7.00 valisen ajan ja kukkula oli valloitettu.Taistelussa menetettiin kyllakin molemmin puolin sotilaita,joiden muistoksi alueella on myos museo.

Kukkulalla on kymmenia bunkkereita,joita lapset tykkaavat kierrella ja tutkia.
Pojalleni kukkulalla vierailu oli ensimmainen kerta,joten han oli ihan ihmeissaan kaikesta nakemastaan.

Itsenaisyyspaivan kunniaksi armeija pystyttaa alueelle kalustonayttelyn ja sotilaat ovat kertomassa halukkaille miten mikakin ase toimii tai miten puretaan pommi tai miina....

Itsenaisyyspaivan traditioihin kuuluu yleensa grillaaminen,joten mekin grillasimme iltapaivalla.Talla kertaa kotipihalla....

Tanaan taas tyopaiva,mutta huomisen jalkeen jo viikonloppu.
Nyt aamuhommiin ennenkuin vauvelit heraavat aamu-uniltaan!