maanantai 2. lokakuuta 2017

30 vuotta sitten



Lauantaina tuli kuluneeksi 30 vuotta siita,kun saavuin siskoni ja serkkuni kanssa Israeliin ensimmaista kertaa.
Tulimme Jerusalemin lahella sijaitsevalle Kiryat Anavimin kibutsille 3 kk vapaaehtoistyohon.
Selailin vahan albumeita ja muistelin sita aikaa...




 Asuimme vaatimattomassa kolmen huoneen ja kylpparin asunnossa.Ruoan saimme kibutsin ruokalassa ja meilla vapaaehtoisilla oli kerhohuone,jossa voimme myos kokoontua ja kahvitella.Aina joku oli leiponut pullaa tai kakkua,joku tunnelmoi kitaran soitolla,pelattiin,seurusteltiin ja tutustuttiin toisiin nuoriin volunteereihin...



 Olin alkuun puuvillapellolla toissa,jonne piti nousta jo klo 4 aamuyosta,toisaalta tyot loppui sitten aikaisin.Puuvillasesongin mennessa ohi olin loppuajan lastentalolla toissa.
Hankaluutta vahan aiheutti heprean kielen taidottomuuteni,mutta opettelin muutamia lauseita,joita tarvitsin lasten kanssa.
Joka paiva kylvetimme lapset ja lahetimme heidat kotiin puhtaina puhtaissa vaatteissa.
Leena ja Sari tyoskentelivat alkuun puutarhassa ja myohemmin kibutsin ruokasalissa.
Alkuun kaikki oli uutta ja ihmeellista ja eksoottistakin.Muistan loikoilleeni puuvillakasassa ja ihmetelleeni missa mina oikein olen???Nauroimme myos puutarhurien alkeellista toimintaa,kun kuivuneet lehdetkin piti haravoida jonkun viltin sisaan ja kantaa pois.Kottikarryt oli aivan vieras kasite...




Saimme tyoskentelystamme taskurahaa seka kibutsi kustansi meille kaksi retkea,toisen pohjois-Israeliin seka toisen etelaan Eilatiin saakka.



Kolmen kuukauden kibutsijakson jalkeen muutimme Jerusalemiin.Tyoskentelimme eraassa nuorisomajassa ja reissasimme lapikotaisin Israelin pienta maata.
Liftaaminen oli silloin yleisempaa mita nykyisin,joten harrastimme sita usein.



Kerran autoonsa otti meidat pariskunta,joilla oli vahan harvinaisempi lemmikki kyydissa,Tama pieni farkkuihin puettu apina joi coca-colaa pillilla ja antoi suukon poskelle sita pyydettaessa.



Kevaalla ennen Suomeen paluuta teimme viikon matkan myos Egyptiin.Kairo ja sen lahistolla sijaitsevat pyramidit tuli nahtya.Matkustimme myos junalla rantakaupunki Aleksandriaan.Silla reissulla myos tapahtui,silla jotenkin onnistuimme majoittumaan eraan rikkaan perheen hienoon asuntoon,jossa vessan hanatkin oli "kultaa".
Vahan toisenlainen makuusija oli sitten Israeliin palattuamme Eilatissa....



...silla nukuimme rannalla viikon.
Vielakin muistan ne illat,kun lampimassa tuulenvireessa kommimme rannalla makuupusseihimme Jordanian puolen Akaban valot silmiemme edessa.
Aamulla herailimme,kun aurinko alkoi paistaa jo vahan liian lampimasti...

Meidan kolmen kuukauden matkamme venahtikin sitten vahan pitemmaksi.Siskoni ja mina jaimme Israeliin pysyvasti ja Sari palasi muutaman vuoden jalkeen Suomeen.
Moni kibutsikaveri on tana paivana fb-kaverinani ja nain ystavyys on jatkunut kibutsiajoilta jo 30 vuotta.

15 kommenttia:

  1. Muistan, kun tulitte. Heti alkoi melkoinen vauhti, sillä toitte kyllä paljon positiivista energiaa tullessanne. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oliko niin?Kuinka kauan olit tullut sinne meita ennen?

      Poista
  2. Olipa kiva lukea miten sinne päädyit! Kerro joskus minkälaista oli sopeutua paikalliseen arkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mrs B!Yritan muistella mita hankaluuksia alkuun oli.Nyt kaikki on jo niin tavallista...

      Poista
  3. Voi miten ihana tarina♥ Ja nuo kuvat..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hannele!Eikos olekin meilla niin kiharaa 80-luvun tyyliin...

      Poista
  4. Voi miten tuo aika juoksee! Muistan kun lähditte kibutsille ja me kaikki luulimme että se oli sitten siinä, yksi talven aika. Kukapa olisi uskonut, että teidän kotinne, perheenne ja elämänne tulee olemaan siellä Israelissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpa olisi uskonut itsekaan, eika varsinkaan Leenasta,jolla oli joka pienelta reissultakin ikava kotin.







      Poista
  5. Kiitos muisteluista. Oli hauskaa katsoa ja lukea. Elämä ja maailma oli selvästi silloin turvallisempi paikka. En ehkä haluaisi, että oma tyttäreni nukkuisi siellä jossakin makuupussissa rannalla viikon ajan:D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enka todellakaan antaisi lasteni liftailla.Enaa sita ei kyllakaan taalla niin paljon nae...

      Poista
  6. Hauska nähdä näitä kuvianne alkuajoistanne täällä, ettekä ole ainakaan ulkonäöllisesti paljon muuttuneet siitä:)
    Silloin oli tosiaankin turvallisempaa liftata, minäkin liftasin mutta en takuulla tekisi sitä nykyään.

    VastaaPoista
  7. On sita muutama ryppy tainnut tulla silmakulmaan ja vaatekokokin on suurentunut...

    VastaaPoista
  8. Onpa mielenkiintoista. Oma äitini koitti saada minua myös lähtemään Kibbutsille mutta en ikinä päässyt sinne asti :) Nyt kaduttaa, että olisi pitänyt nuorena likkana lähteä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi kivat muistot niista ajoista.Enpa tieda millaiseksi elamani olisi tullut,jos en olisi tanne tullut.

      Poista