Niin minun tuuria!

Minulla odotettu loma lahestyy ja sunnuntaina on viimeinen tyopaiva.
Sunnuntai-iltana siirrynkin sitten lasteni ja siskoni kahden lapsen kanssa lentokentalle ja yolennolla Suomeen.

Vahemman mukava yllatys tapahtui eilen aamulla,kun portaita alas tullessa jotenkin kaaduin ja loukkasin jalkani aika pahasti.

Jotenkin sinnittelin tyopaivan poikani avustamana ja illalla paivystyksessa selvisi,etta murtunuthan se on.
Nyt minulla on sitten jalka kipsissa viitisen viikkoa eli juuri lomani ajan.Vahan kylla harmittaa!Minahan yleensa aina ennen lomaa sairastun flunssaan tai jotain muuta.Nyt sitten tama!

Onnekseni parin ensimmaisen paivan jalkeen voin astua myos kipsijalalla,ettei koko lomaa pida pomppia yhdella jalalla.
Kyllapa elama onkin vaikeaa,kun pitaa tehda kaikki yhdella jalalla seisten.Tama on minulle tahan ikaan ehtineelle ensimmainen murtuma...

Ajatukset on jo kaikilla kovasti naissa maisemissa.
Lapset tykkaavat,kun serkukset saavat matkustaa samaa matkaa.Onneksi kaikki ovat jo aika isoja,joten ovat minulle apuna matkalla.Siskoni seuraa sitten viikon paasta perasta...
Yritan hommata kentille "autokuljetusta" tai pyoratuolia,silla ei sunnuntaina viela talla jalalla kovin kovaa juosta...

Isalleni soitin aamulla ja pyysin hommaamaan minulla automaattivaihteisen auton,etta voin ajaa sitten Suomessa.
Han laittoi asken jo tietoa,etta automaatti Nissan odottaa jo siella.
Lapsille on jo pyorat huollettu ja skootteri taynna bensaa ja trampoliini pystytetty.
Taitaa pappa siella jo kovasti odottaa jalkikasvuaan!!!

Ihana lahtea taalta helteista vahan viileampaa,mutta saatiedotusten mukaan oikein mukavaan ilmaan.
Mukava on nauttia taas lapsuuden paikoista,mustikkametsista(aion sinne vaikka kontaten),meren rannoista,ystavan mokkirannasta,suvun tapaamisesta...

Taas saa rentoutua,levata ja ladata akkuja seuraavalle vuodelle.

Taitaa blogi jaada nyt kesalomatauolle ja palaan Suomireissun jalkeen bloggaamaan.
KIITOS teille kaikille,jotka kommentoitte edelliseen postaukseen.Oli aivan mahtavaa lukea teidan uusien kommentoijienkin kommentteja.Antoi uskoa siihen,etta minullakin taalla lukijoita on...

"Pariisissa"

Ei sentaan Pariisissa vaan ihan Jerusalemin keskustassa kuvattu Eiffel-torni.
Jo viime kuussa vietetyissa Jerusalemin Light Festival-tapahtumassa oli taas hienoa katseltavaa.
Tama Eiffel-tornin valaistu pienoismalli oli eraalla keskustan aukiolla.

Tapahtuma keskittyy lahinna Jerusalemin vanhaan kaupunkiin,mutta osa nayttelya oli pystytetty myos keskustaan.
Kiertelimme yhtena iltana siella kahden tyttareni kanssa tuhansien muiden ihmisten seurassa.
Tunnelma oli tosi kiva.Ihmiset liikkeella,lammin ilta,kahvilat tapotaynna ja kaupunki valaistu ihastuttavalla tavalla...

Mamillan ja vanhan kaupungin valisella aukiolla oli musiikin tahtiin tehty vesi/valo-show.
Muistan joskus 1980-luvulla isani kuvanneen tallaista showta kaitafilmikameralleen(ilma aanta!)Saksassa kaydessaan ja se oli silloin jotain uutta ja aivan ihmeellista.
Nythan naita nakee jo paljon,mutta edelleen se on upea!

Vanhassa kaupungissa on nelja reittia,joita erivarisia valonauhoja seuraamalla nakee erilaisia "valaistuksia".
Me kiersimme vain yhden reitin,mutta joka vuosi pyrimme valitsemaan vahan eri reitin vanhan kaupungin kujilla.
Talla meidan valitsemallamme reitilla saimme kuunnella seka jazzia etta oopperaa...

Parikin syyta,ettei ole ollut oikein halua kirjoitella blogiin mitaan.
Olen sairastanut pariin otteeseen aika rankan vatsataudin ja se on vienyt voimat aivan totaalisesti.
Molemmilla kerroilla viikon on oksettanut kunnes tauti on iskenyt kunnolla paalle.
Onnekseni(tai hoidokkieni onneksi)pahin jakso on ajoittunut aina viikonloppuun,etten joutunut ottaa kuin yhden paivan vapaata,mutta kylla toisinakin paivina tein toita niin puolikuntoisena,etten vieraan tyossa olisi kylla toihin raahautunut.
Tyttareni ovat kyllakin olleet suurena apuna,kun olen ollut tosi heikkona.
Eilen kavin otattamassa kokeita,jos kyseessa olisikin joku bakteeri,johon tarvitsisin laakityksen...

Toisekseen tama blogin kirjoittelu on tallaista itsekseen hopottelya,etten tieda keta tama oikein edes kiinnostaa...
Suurkiitos niille muutamalle uskolliselle kommentoijalle seka joillekin uusille,jotka antavat uskoa,etta taalla joku setaan joskus vierailee.
Kesan jalkeen mietin taman blogin kohtaloa jatkossa...

Nyt on kuitenkin mieli taas korkealla kaiken sairastelun jalkeen.
On kesa.
Heinakuu ja viimeinen tyokuukausi on alkanut ja taman kuun lopussa haamottaa jo kuukauden kesaloma ja lomamatka Suomeen.
Vanhin tyttareni sai myos heinakuuksi toita ja hoitaa pienta 4kk ikaista vauvaa.Minua jannitti enemman mita tyttoa,miten han vauvan kanssa selviaa,mutta hyvin on kulemma mennyt.Onhan han tosin jo monena kesana ollut minun apunani vauvoja hoitamassa,joten siitakin on saanut kokemusta.
Nuoremmat tytot tekevat myos ahkerasti babysitter-keikkaa,joten heinakuu paiskitaan viela toita ja sitten on LOMA!!!