Taiteilijan kotona

Vahan aikaa sitten Jerusalemissa oli kolmen paivan ajan Avoimet ovet yli sataan eri kohteeseen.
Sattumalta nain tapahtumasta netissa ja ajattelun perjantain vapaapaivanani kayda parissa kohteessa.

Tama ruotsalaisen taiteilijan Birgitta Yavari Ilanin koti piti aivan ehdottomasti nahda,kun nain sen avoimien ovien listalla.
Birgitta Yavari Ilanin tyot ovat minulle jo nuoruudesta tuttuja ja nainkin seinilla tauluja,joita olin ihaillut monien kuvakirjojensa sivuilta.

Asunto sijaitsee eraassa Jerusalemin vanhimmista ja kalleimmista asuinalueista Yemin Moshessa.
Talo on rakennettu vuonna 1860 ja lisarakennus tehty vuonna 1979.
Birgitta on muuttanut kotiin joskus 1970 luvulla.

Minua kiehtoo vanhat rakennukset,puutarhat,vanhat ovet ja ikkunat,joten mielellani tutustuin myos tallaiseen taloon sisaltapainkin.
Muutenkin taalla Yemin Moshen alueella on aivan ihana kierrella.

Birgitta kertoi meille itsestaan seka talon historiaa.
Han on yhdessa miehensa kanssa kasvattanut tassa talossa 11 kasvattilasta,jotka nyt jo ovat muuttaneet pois kotoa.
Komikerroksisessa talossa on nyt tilaa,joten han vuokraa talon ylakerran huoneita turisteille.Han mainitsi,etta parhaillaan hanella on vieraina pariskuntia Suomesta.

                                                Birgitta miehensa kanssa

Sisustus oli hyvin taiteellinen ja osittain myos aika ruotsalainen.
Seinia peitti Birgitan taulut,erilaisia soittimia oli joka nurkkaus taynna ja eteisen nurkassa oli ruotsalaistyyliset puiset kerrossangyt verhoineen ja kirjattuine tyynyineen.

Nakymat pienelta parvekkeelta on kohti Jerusalemin vanhan kaupungin muuria.
Pariskunnan makuuhuoneesta ja Birgitan studiosta alakerrasta on kaynti pienelle pihalle.

Kiva oli vierailla ja rauhassa tutustua taloon ja tahan kauniiseen alueeseen.
Seuraavassa postauksessa vahan Yemin Moshen alueesta seka toisesta kohteestani.

Kaksi ensimmaista kuvaa netista ja loput minun kuvaamiani.

Kesan muistelua

Minulla ei ole yksinkertaisesti ollut aikaa tutkia kameran ongelmaa,kun en saa kuvia siirrettya koneelle,joten laitan tanne minun todella huonotasoisella kannykkakameralla otettuja kuvia.

Minun piti jo elokuussa laittaa tanne kuvia Eilatin matkaltamme,mutta nyt ne tulee vahan myohemmin.

Emme ole moneen vuoteen(lahes 10) lomailleet Eilatissa ja tana kesana paatimme sen tehda.
Perinteisen hotelliloman sijaan vuokrasimme sielta yksityisen villan ja vietimme siella ihanan rentouttavan loman.

Vuokraamisessakin tapahtui aika janna juttu,silla mieheni tutki netista hintoja ja Bookingin kautta soitti villan omistajalle.

Vahan aikaa juteltuaan tuli ilmi,etta omistaja asuu myos Jeruselemissa,vielapa samalla kadulla meidan kanssa ja loppujen lopuksi mieheni ja omistaja tunsivat toisensa!

Eilat sijaitsee Israelin etelaisessa karjessa Punaisenmeren rannalla.
Lahes 50.000 asukkaan kaupungin paaelinkeino on turismi.
Aurinko paistaa siella 360 paivaa vuodessa.Tosin siella ei ole kostea ilmasto,joten elokuussakin kesan kuumimpana kuukautena ilma ei tuntunut liian kuumalta ja lakahdyttavalta.
Tosin saimme pulahtaa uima-altaaseen milloin huvitti;aamuvarhain ja iltamyohaan,puhumattakaan altaassa pulikoinnista keskipaivan kuumimpaan aikaan...

Vierailimme vedenalaisella havainnointiasemalla(Underwater Observatory Marine Park),jossa paasee 6 metrin  syvyyteen tarkkailemaan meren elamaa.
Siella on myos useita akvaarioita seka hai-ja kilpikonna-altaita.
Eilat on erittain suosittu sukeltajien keskuudessa,silla siella on aivan huippu vedenalainen maailma.

Meri tarjoaa myos mahdollisuuden sukeltamisen lisaksi uimiseen,snorklaukseen,surffaamiseen,vesihiihtoon,banaaniveneajeluun tai vaikka laskuvarjoliitoon.
Rannasta voi myos vuokrata polkuveneen tai tehda muutaman tunnin risteilyn merella.

Hotellitarjontaa on laidasta laitaan.Halvempitasoisista huippuluokan hotelleihin.
Taman kuvan otin aivan Jordanian rajalta Eilatin kaupunkia kohti viimeisiin hotelleihin saakka.

Aivan uutta on nama caravaanialueet,jollainen oli tullut myos Eilatiin.Kaukana kuitenkin esimerkiksi Suomen laadukkaista leirintaalueista.

Koska Eilat on autiomaiden ymparoima on tarjolla myos monia aavikkoretkia.
Suosittuja ovat mm.kameli-ja jeeppisafarit.
Ja jos luistelua kaipaa,Eilatiin avattiin muutama vuosi sitten Ice Mall eli suuri ostoskeskus,jonka keskella on luistinrata.
Sielta otetut kuvat onkin sitten vain kamerassa...

Eilat yllatti positiivisesti monen vuoden tauon jalkeen.Varmaan lomailemme siella pian uudelleenkin...

Pahoittelen kuvien huonoa laatua.

30 vuotta sitten

Lauantaina tuli kuluneeksi 30 vuotta siita,kun saavuin siskoni ja serkkuni kanssa Israeliin ensimmaista kertaa.

Tulimme Jerusalemin lahella sijaitsevalle Kiryat Anavimin kibutsille 3 kk vapaaehtoistyohon.

Selailin vahan albumeita ja muistelin sita aikaa...

 Asuimme vaatimattomassa kolmen huoneen ja kylpparin asunnossa.Ruoan saimme kibutsin ruokalassa ja meilla vapaaehtoisilla oli kerhohuone,jossa voimme myos kokoontua ja kahvitella.Aina joku oli leiponut pullaa tai kakkua,joku tunnelmoi kitaran soitolla,pelattiin,seurusteltiin ja tutustuttiin toisiin nuoriin volunteereihin...

 Olin alkuun puuvillapellolla toissa,jonne piti nousta jo klo 4 aamuyosta,toisaalta tyot loppui sitten aikaisin.Puuvillasesongin mennessa ohi olin loppuajan lastentalolla toissa.
Hankaluutta vahan aiheutti heprean kielen taidottomuuteni,mutta opettelin muutamia lauseita,joita tarvitsin lasten kanssa.
Joka paiva kylvetimme lapset ja lahetimme heidat kotiin puhtaina puhtaissa vaatteissa.
Leena ja Sari tyoskentelivat alkuun puutarhassa ja myohemmin kibutsin ruokasalissa.
Alkuun kaikki oli uutta ja ihmeellista ja eksoottistakin.Muistan loikoilleeni puuvillakasassa ja ihmetelleeni missa mina oikein olen???Nauroimme myos puutarhurien alkeellista toimintaa,kun kuivuneet lehdetkin piti haravoida jonkun viltin sisaan ja kantaa pois.Kottikarryt oli aivan vieras kasite...

Saimme tyoskentelystamme taskurahaa seka kibutsi kustansi meille kaksi retkea,toisen pohjois-Israeliin seka toisen etelaan Eilatiin saakka.

Kolmen kuukauden kibutsijakson jalkeen muutimme Jerusalemiin.Tyoskentelimme eraassa nuorisomajassa ja reissasimme lapikotaisin Israelin pienta maata.
Liftaaminen oli silloin yleisempaa mita nykyisin,joten harrastimme sita usein.

Kerran autoonsa otti meidat pariskunta,joilla oli vahan harvinaisempi lemmikki kyydissa,Tama pieni farkkuihin puettu apina joi coca-colaa pillilla ja antoi suukon poskelle sita pyydettaessa.

Kevaalla ennen Suomeen paluuta teimme viikon matkan myos Egyptiin.Kairo ja sen lahistolla sijaitsevat pyramidit tuli nahtya.Matkustimme myos junalla rantakaupunki Aleksandriaan.Silla reissulla myos tapahtui,silla jotenkin onnistuimme majoittumaan eraan rikkaan perheen hienoon asuntoon,jossa vessan hanatkin oli "kultaa".
Vahan toisenlainen makuusija oli sitten Israeliin palattuamme Eilatissa....

...silla nukuimme rannalla viikon.
Vielakin muistan ne illat,kun lampimassa tuulenvireessa kommimme rannalla makuupusseihimme Jordanian puolen Akaban valot silmiemme edessa.
Aamulla herailimme,kun aurinko alkoi paistaa jo vahan liian lampimasti...

Meidan kolmen kuukauden matkamme venahtikin sitten vahan pitemmaksi.Siskoni ja mina jaimme Israeliin pysyvasti ja Sari palasi muutaman vuoden jalkeen Suomeen.
Moni kibutsikaveri on tana paivana fb-kaverinani ja nain ystavyys on jatkunut kibutsiajoilta jo 30 vuotta.

Vaarallistako?

Eras ilta myohaan illalla lenkkeilin yksikseni.Ilta oli viela ihanan lammin,noin +24  astetta,lammin tuuli toi ihanaa kukkien tuoksua ja lenkkeilymaisematkin oli nain upeat.
Olin omissa ajatuksissani ja mietin sita miten taalla Israelissa ei tarvitse pelata yksin liikkuessa edes iltamyohalla.
Niin usein ihmisilla on valtavasti ennakkoluuloja varsinkin Israelia kohtaan.Ajatellaan,etta taalla on taysi sota koko ajan,levotonta,rauhatonta,pelottavaa,vaarallista...
Eras bloggaaja pyysi suosituksia hienoista sukelluskohteista ja suosittelin Eilatia,joka on todella hieno vedenalaisesta maailmastaan.Han kertoi ajatelleensa myos Eilatia,mutta sota ja levottomuudet niin pelottavat,etta ovat hyljanneet ajatuksen...

Syksylla tulee kuluneeksi 30 vuotta tanne tulostani enka ole tahan paivaan mennessa ollut lahellakaan mitaan terrori+iskua.Onnekseni en,silla kyllahan niita valitettavasti tapahtuu...
Joskus kieltamatta nousee pieni pelokas ajatus mieleen,kuten esimerkiksi tana aamuna palestiinalaismiehen ammuttua kolme israelilaista kuoliaaksi.Joku nainen kertoi jarkyttyneena taman terroristin olleen heidan siivoojansa jo 2,5 vuotta.Aivan tavallisen oloinen 4 lapsen perheenisa...
Millaisia palestiinalaisia rakentaa tuossa naapuritontilla taloa.Millaisia ajatuksia heilla on mielessa.
Pidan varmuuden vuoksi ovet lukossa,kun on viela toisten lapset vastuulla...

Mutta tasta kaikesta huolimatta ei pelota lenkkeilla yksin.Uskon,etta elinpaivamme on maaratyt ja saamme elaa niin kauan kuin aikamme on.
Saamme luottaa varjelukseen kuten siskoni sai reilu 20 vuotta sitten kokea.Han oli lahdossa bussilla kaupunkiin ja myohastyi bussista,Juuri se bussi rajahti ja siina sai 18 surmansa.Tama tapahtui silloin,kun naita itsemurhaiskuja oli aivan yhtenaan.
Samaan aikaan eras tuttumme oli Suomessa heratetty rukoilemaan siskoni puolesta...

Tallaisia ajatuksia ollut mielessa viime paivina.
Ehkapa senkin vuoksi,kun illalla menen lohduttamaan lastemme suomikouluopettajaa miehensa kuoleman johdosta.

Mutta vastatakseni otsikon kysymykseen, ei ole vaarallista.Sitahan ne kaikki tanne saapuvat lomalaisetkin ihmettelevat!!!

PS.Kuva on otettu meidan kadulta.

Kaikki hyvin

On aivan pakko laittaa tanne joku pieni postaus,kun tauko vaan jatkuu...
Huomaa kylla etta syyskuu ja tyot alkoi ja se on minulla aika kiireista aikaa.Uudet hoitovauvat vaativat aika paljon ennen kuin tutustutaan paremmin.
Toisekseen yritin siirtaa kuvia tyttareni kameralta tanne koneelle eika se nyt jostain syysta onnistunutkaan vaikka Suomessa otetut kuvat sain siirrettya.Taytyy yrittaa paremmalla ajalla,etta saisin postattua asioista,joista halusin...

Vovan eli Kokkolassa liikemiehena ja teatteriohjaajana vaikuttaneen Wladimir Froloffin patsaskuvat julkaisen,silla patsaan teki serkkuni kuvanveistaja Kaija Kontulainen.
Patsas paljastettiin elokuussa Kokkolan upean kirjaston edessa.

Uusi tyoviikko alkoi eilen neljan paivan vapaan jalkeen silla taalla vietettiin juutalaista uutta vuotta.Ensi viikolla juhlat ja lomat jatkuu,silla silloin alkaa Lehtimajajuhla.

Nyt loppui pieni tauko silla vauvat jo herailee.Palaillaan taas!

Jokaiselle jotain

Tassa toisessa Suomen postauksessa laitankin tanne paljon kuvia meidan kesamatkailuyrityksesta,jossa tietenkin tulee vietettya aikaa paivittain kesalomamme aikana.

Jo yli 30 vuotta olemme pyorittaneet,rakentaneet ja laajentaneet tata museo-ja elainpuisto aluettamme.Kaikki alkoi isan ideasta yhdistaa jo meilla olevat museoesineet ja elaimet hyvalla paikalla 8-tien varressa olevalle tontillemme.

Tasta pienesta alusta alue on laajentunut kymmeniin rakennuksiin ja kymmeniin tuhansiin antiikkiesineisiin,-autoihin ja-traktoreihin.

Joka kesa on pyritty uudistamaan ja kehittamaan erilaisia teemoja ja uusia nayttelyita,jotta joka vuosi olisi aina jotain uuttakin nahtavaa.

Tama nakyma on viime kesan "Lasten Asuntomessu"-alueelta.
Leikkimokit jaivat alueelle pysyvasti ja sisustetaan joka kesa eri teemoin.
Osassa leikkimokeissa seka leikkikaupassa saavat lapset vapaasti leikkia ja se on ollutkin lasten keskuudessa tosi suosittua.

                                                      Pikkupyykkia...

                                                 ...ja vahan isompien....

                                                     Kasvihuonetunnelmaa...

                                                          Kukkapatarykelma...

                                                         Kaffilan ikkunalla...

                                                              Kaffilan sisustusta...

Talle kesalle olikin vahan isompi projekti,silla koko elainpuiston alue uudistettiin.
Elaimille rakennettiin "omat talot" ja laajat ulkoilualueet.
Tykkasin tosi paljon uudistuksesta ja saimme myos koko kesan hyvaa palautetta asiakkailtamme...

                                                                  Kanat orrella...

Elaimilla on nyt hyvat,tilavat suojat,jotka on myos helppo pitaa puhtaana.Myos ulkotiloissa heilla on sateensuojana katokset,joita tarvitaan Suomen epavakaisessa ilmastossa.

                               Silta vie alueelle,jossa on kymmenia vanhoja antiikkitraktoreita...

                                                          Lehmalle vahan heinaa...

                                                      Pappa ja tyttarenpoika pyoraajelulla...

Ensi kesalle on taas uudet ideat ja suunnitelmat.
Toin matkalaukullisen rekvisiittaa mukanani eraaseen teemaan.
Mitahan uutta ja jannaa on taas tiedossa?

Meilla on myos uutta ja jannittavaa tiedossa tanaan,silla tyttaremme saa avaimet siviilipalvelukamppaansa ja lahdemme viemaan "muuttokuormaa"  ja tutustumaan asuntoon.
Mitenkohan tasta selvitaan,kun ensimmainen muuttaa pois kotoa???

Mustikoista,mansikoista ja kanervista

.....niista on Suomiloma tehty ja paljon muustakin!

Pitka,pitka tauko tuli tahan kirjoitteluun,silla minulta hajosi kamera enka saanut kuvattua tanne mitaan uusia kuvia.
Sitten alkoi loma ja lomalla olen yleensa lomalla myos taalta blogimaailmastakin.

Alkulomasta olin tosiaan lasten kanssa Suomessa pari viikkoa.Tai en tieda voiko sita oikein lomaksi kutsua,silla joka paivalle oli ohjelmaa aamusta iltaan.Eika taaskaan ehditty kaikkea tehda,mutta paljon kuitenkin...

Mustikassa kavin muutamaan otteeseen ja marjoja toinkin mukanani kuutisen kiloa.Isan pakastimesta loysin vahan lakkaa ja puolukkaa,siskoni antoi vadelmaa seka mansikoita kavimme poimimassa mansikkatilalta lahikylalla.

Muutaman lomapaivamme jalkeen siskoni liittyi kahden lapsensa kanssa seuraamme,joten serkuilla oli huippukivaa touhuta yhdessa.
Varmasti isan naapuritkin huomasivat ulkomaanvieraiden saapuneen,kun melutaso pihalla kasvoi huomattavasti;musiikki soi,mopo parisi ja riemukas nauru raikui!

Piknikille ehdimme koko porukka eraana iltana Lohtajan Karhin kallioille.
Nailla kalloiolla tuli vietettya paljonkin aikaa joskus nuoruudessa.
Isani puhutteli lahimokin omistajaa,joka kertoi isansa kaivertaneen taman Jobin tekstin tahan kallioon vuonna 1959.

Jokavuotiseen traditioon kuuluu Powerparkin huvipuistovierailu.
Nuoriso tykkaa paikasta,kun mihinkaan laitteisiin ei ole enaa elokuussa jonoja(en tieda onko niita jonoja koko kesana?)ja voivat pyoria joissain laitteissa kerta toisen jalkeen.

Ehdinpa ajella vahan myos lahikylien pikkuteita,muistella lapsuuden reitteja ja ihailla luontoa.
Kanerviakin poimin,mutta ne unohtuivat maljakkoon isan poytaa koristamaan.

Tana kesana tapasimme tosi paljon ystavia ja sukulaisia,silla pikkusiskoni vietti pyoreita synttareita ja piti juhlat paikallisessa juhlakartanossa.Tassa siskoni lastensa ja isamme kanssa...

Kokoonnuimme myos entisen nuorisoporukkamme kanssa noin 30 vuoden takaa ja serkkumme kotiin saapui lahes 40 ystavaa.
Ihana oli tavata,jutella,muistella menneita ja kertoa nykyisia kuulumisia.
Kiitos Kaija kutsusta ja jarjestelyista!

Ilmat oli sita mita ne on koko kesan olleet,joten spontaanit uintireissut jai tanakin kesana valista.
Vuokrasimme kuitenkin yhtena iltana saunan jarven rannalta ja lapset uskaltautuivat uimaan saunasta.Mina jatin kastautumisen ihan suosiolla valiin...

Teen ehka viela yhden postauksen Suomesta ja sitten vahan lomasta kotona Israelissa.
Viela on tama viikko lomaa jaljella.Hyva saada vahan rauhoittua tama viimeinen viikko ennen toitten alkua.
Nautitaan!!!